Silmät ristissä luettua

Laura Siltala rakastaa ihmisiä, kohtaamisia ja tarinoita. Jos vielä voidaan istua kahvikupin äärellä jakamassa elämää ja kokemuksia, niin mikäpä sen parempaa!  Näistä aineksista syntyi tämä kirja, jossa useat enemmän tai vähemmän tunnetut ihmiset ovat kertoneet Laura Siltalalle omia elämänmakuisia tarinoitaan. Kaikki eivät ole julkisuuden henkilöitä, mutta monet kyllä ovat hyvinkin tunnettuja. Jotkut ovat tunnustavia kristittyjä, toiset eivät ole, mutta kiinnostavia ajatuksia jokaisella on jaettavanaan.  Kirjan henkilöt kertovat onnistumisistaan ja epäonnistumisistaan, iloistaan ja suruistaan, selviytymisestä, toivosta - kuka mistäkin. Uskovien ihmisten tarinoissa on myös kokemuksia Jumalan armosta, johdatuksesta ja huolenpidosta.  Kaikki kertovat myös suhteestaan kahviin, ja monilla on jaettavanaan nostalgisia tai koomisia muistoja menneistä kahvihetkistä. On juotu esimerkiksi maukasta arabikahvia Kairon juna-aseman kahvilassa aamuauringon valossa tai polttoöljyn makuist...

Löysin kirpputorilta tällaisen vanhan Ristin Voiton kirjan, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Saksanjuutalainen Walter Cohen kertoo siinä oman dramaattisen tarinansa toisen maailmansodan ajalta.  Cohen joutui pakenemaan Saksasta ensin Hollantiin ja sieltä Belgiaan, jonne hänen vaimonsakin lopulta saapui, ja sieltä he yhdessä päätyivät Suomeen. Pakomatka oli niin täynnä vaaroja ja vastoinkäymisiä, että mukaansatempaavan alun jälkeen minulle tuli pian kovin lannistunut olo. Mutta ihmeellisesti Cohen ja myöhemmässä vaiheessa vaimokin aina jotenkin selvisivät kaikesta.  Vaikka ovi Suomeen avautui lupaavasti, tännekään heitä ei lopulta olisi huolittu. Ja kun Cohenit sitten kuitenkin onnistuivat jäämään Suomeen, juutalaisvastaisuus paheni täälläkin - ainakin mitä päättäjiin ja viranomaisiin tulee. Heidätkin oli Hitlerin aivopesu sokaissut, ja heidän suustaan Cohen sai kuulla samaa järkyttävää arjalaispuhetta, jota saksalaiset harrastivat. Saksalaisten liittolaisia kun oltiin. Vaik...

Tuli tässä vaiheessa mieleen tehdä tällainenkin postaus. Millainen oli vuosi 2024 blogissani?  Blogiin kertyi noin 60 kristillistä kirjaa. Niistä viisi lukijoiden suosikkia eli eniten luetut postaukset olivat seuraavat:  Hilja Aaltonen: Taivas laulaa  Jennifer Rees Larcombe: Toivoton tapaus  Marjut Hovi: Kaunis pahuus  Maria Anne Hirschmann: Hansi, tyttö joka rakasti hakaristiä  Mosab Hassan Yousef: Hamasin poika   Siis kolme puhuttelevaa tositarinaa, yksi opetuskirja ja evankelista Hilja Aaltosen ihanaa armon julistusta.  Kun meidän uudessa läppärissämme ei ole hiirtä, en meinaa osata käyttää tätä. En esimerkiksi jaksa yrittää saada tehtyä linkkejä noihin postauksiin (tai yritin kyllä, mutta eihän siitä mitään tullut), mutta blogin vasemman reunan arkiston ja tunnisteiden kautta niitä voi etsiä, jos haluaa lukea.  Omia suosikkeja  oli vaikeampi miettiä. Moni kirja on ollut tosi puhutteleva, rohkaiseva ym. ym. Mutta siitä huolimatta kai...

Luin nyt evankelista Kalevi Lehtisen elämästä kertovat kirjat väärässä järjestyksessä. Tänään  kertoo hänen aikaisemmista vaiheistaan: lapsuudesta, nuoruudesta, uskoontulosta, teologian opiskelusta ja työstä Kansan Raamattuseurassa sekä Campus Crusade for Christ -järjestössä, jota varten Kalevi perheineen muutti Saksaan. Lopulta vuosien jälkeen tuli sitten aika luopua johtamisesta ja paperitöistä ja lähteä päätoimiseksi evankelistaksi juuri silloin elokuussa 1987, jolloin Kalevi toimi ensin Billy Grahamin tulkkina Missio Helsingissä. Silloin Jumalan aika oli tullut, ja Kaleville itselleen avautuivat ovet suurten ja pienten missioiden puhujaksi.  Kirja ei kuitenkaan kerro pelkästään ulkonaisista tapahtumista, vaan paljon myös Kalevi Lehtisen sisäisistä prosesseista ja kipuiluista. Hän oli hyvin rikkinäinen, ja uskoontulokin teki hänestä aluksi kireän ja lainalaisen suorittajan, joka ei vielä vuosiin löytänyt Jumalan armoa. Eikä osannut sitä toisillekaan jakaa, vaan lähinnä pelo...

Kuvittanut Kaarina Ahonen   Hämäränhyssyssä tapahtuu  oli lapsuuden lempikirjani. Olin jo monta vuotta haaveillut, että lukisin sen uudestaan, mutta toisaalta pelotti, että mitä jos siinä ei nyt aikuisena enää olisikaan sitä vanhaa lumousta.  Mutta olihan se. Pääsin hyvin sisään tunnelmaan ja löysin heti itsestäni sen pienen koulutytön, joka ihastui tähän Vaahteraisen lasten tarinaan. Oli helppo ymmärtää, miksi kirjasta tuli minulle silloin niin rakas.  Hämeen maaseudulla järven rannalla asuvassa Vaahteraisen perheessä on viisi lasta, 15-vuotiaasta Jarmosta vielä alle kouluikäiseen Elviiraan. Heillä on myös rakas Tiksu-koira. Hämäränhyssy on Vaahteraisten kodin vintillä sijaitseva komero, jonne lapset kokoontuvat suunnittelemaan tulevia tempauksiaan.  Aika paljon kirjassa ollaan perheen kesken vapaa-ajalla ja lomilla. Myös serkkuja tavataan välillä, samoin kylällä asuvia kiinnostavia ihmisiä, kuten kylän puhelinkeskusta kotonaan hoitava Heta-muori ja puutarhuri ...

Onnellista ja siunattua uutta vuotta 2025! Vanhan vuoden puolella sain luettua tämän Jatkoajan , joka kertoo evankelista Kalevi Lehtisen työstä ja vakavasta sairaudesta.  Tällä kertaa en onneksi alkanut pelätä, että minä tai kukaan muukaan saisi sydäninfarktia, joten nyt oli rento meininki. Otin tämän kirjan ihan siltä kannalta, että se kertoo vain Eine ja Kalevi Lehtisen elämästä eikä kenestäkään muusta.  Kirjassa eletään vuosia 1990-1992. Alussa Kalevi Lehtisellä on takanaan vuoden missioputki, ja viimeisissä missioissa ennen lomaa hän on oudon huonossa kunnossa, vaikka yrittää väittää, ettei häntä mikään vaivaa. Eine pelkää, että nyt käy huonosti. Hän arvelee, että Kalevin mahasyöpä on uusiutunut.  Kummallekaan ei tule mieleen, että Kalevin sydämessä voisi olla vikaa. Mieshän on kova juoksija, jolla on hyvä kolesteroli. Mutta nähtävästi työnarkomania, suorittaminen ja kyvyttömyys levätä ja rentoutua ovat tehneet tehtävänsä, koska sydän se sitten kuitenkin on. Lomiakaan...