Kirjavuosi 2024

-
Tuli tässä vaiheessa mieleen tehdä tällainenkin postaus. Millainen oli vuosi 2024 blogissani? 

Blogiin kertyi noin 60 kristillistä kirjaa. Niistä viisi lukijoiden suosikkia eli eniten luetut postaukset olivat seuraavat: 

Hilja Aaltonen: Taivas laulaa 
Jennifer Rees Larcombe: Toivoton tapaus 
Marjut Hovi: Kaunis pahuus 
Maria Anne Hirschmann: Hansi, tyttö joka rakasti hakaristiä 
Mosab Hassan Yousef: Hamasin poika 

Siis kolme puhuttelevaa tositarinaa, yksi opetuskirja ja evankelista Hilja Aaltosen ihanaa armon julistusta. 

Kun meidän uudessa läppärissämme ei ole hiirtä, en meinaa osata käyttää tätä. En esimerkiksi jaksa yrittää saada tehtyä linkkejä noihin postauksiin (tai yritin kyllä, mutta eihän siitä mitään tullut), mutta blogin vasemman reunan arkiston ja tunnisteiden kautta niitä voi etsiä, jos haluaa lukea. 

Omia suosikkeja oli vaikeampi miettiä. Moni kirja on ollut tosi puhutteleva, rohkaiseva ym. ym. Mutta siitä huolimatta kaikista ei näin aikojen päästä ole enää kovin suurta muistijälkeä, vaikka olisivat sillä hetkellä olleet ihanaa luettavaa. Mutta valitsin tähän viisi sellaista, joista muistan saaneeni jotain erityistä: 

Hilja Aaltonen: Taivas laulaa (sekä lukijoiden että minun suosikki!) 
Olli Karhi: Eliina Heinonen - evankelista (monella tavalla ihanan rohkaiseva elämäkerta) 
Corrie ten Boom: Jumalan kulkuri (tässäkin oli monenlaista rohkaisua eri aiheisiin liittyen) 
Lon Roberts: Salainen rakkaus (jännittävä ja mukaansatempaava romaani juutalaisten ja palestiinalaisten välisistä ristiriidoista - ja vähän siitä rakkaudestakin) 
Öivind Andersen: Jeesuksen sielunhoidossa (hoitava ja rohkaiseva kirja, paljon puhuttelevia uusia näkökulmia) 

Jännittävinä lukuelämyksinä jäivät kyllä mieleen myös Ville Männistön Päädyin Pohjois-Koreaan ja Allan Maberlyn Jumala puhui tiibetin kieltä. Ne olivat kunnon nojatuolimatkoja ja seikkailuja. 

Joulun aikaan lukemani Eero Huovisen Enkeli taivaan - Rakas jouluvirsi oli sanomaltaan aivan ihana. Nämä vielä lisäyksenä listalle. 

Idean tähän postaukseen sain Ninuska lukee -blogista. Sieltä voi käydä katsomassa, millainen oli Ninuskan kirjavuosi 2024. 

Kiitos kaikille blogiystäville ja blogissani vierailleille kuluneesta vuodesta! Toivottavasti vuosi 2025 tuo tullessaan entistä innostavampia ja siunaavampia lukuelämyksiä. 

Kommentit

  1. Ninuskakeskiviikko 8. tammikuuta 2025 klo 13.09.00 UTC+2

    Kiva, että teit myös tällaisen:) Itse tykkäsin paljon kirjasta "Hansi, tyttö joka rakasti hakaristiä". Se oli tosi mieleenpainuva ja puhutteleva! Siunausta lukuhetkiisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Foibekeskiviikko 8. tammikuuta 2025 klo 16.51.00 UTC+2

      Minäkin tykkäsin kyllä myös siitä Hansista. Ja monista muistakin lukemistani kirjoista. Oli vaikeaa valita niistä vain muutama tänne. Siunausta sinunkin lukuhetkiisi!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hilja Aaltonen: Taivas laulaa

-
Kun evankelista Hilja Aaltonen oli täyttänyt 90 vuotta syksyllä 1997, seuraavana vuonna julkaistiin tämä kirja, johon on koottu hänen 90-luvun alussa pitämiään puheita. Mukana on myös Hilja Aaltosen runoja, ja aivan lopussa on muutama Matti Niemelän Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa -kirjasta lainattu luku. Tuo kirjahan kertoo Hilja Aaltosen elämästä ja työstä. Noissa kyseisissä luvuissa Matti Niemelä kertoo hänen kutsumusvaljaistaan sielunhoitajana, julistajana, profeettana, runoilijana, kirjoittajana ja sillanrakentajana eri suuntien kristittyjen välillä.  Tämä oli aivan ihana, nimensä veroinen kirja. Kyllä siinä taivas lauloi ja sydän lauloi, kun luki näitä lukuja - eli Hilja Aaltosen puheita. Ne olivat niin puhuttelevia ja koskettavia, että usein ei pystynyt lukemaan kuin yhden luvun kerrallaan. Sitten oli pakko pysähtyä ja jäädä miettimään, sulattelemaan lukemaansa.  On harmi, etten koskaan ehtinyt kuulla Hilja Aaltoselta kuin yhden lyhyen puheenvuoron Tampereen Pi...
Read more »

Jennifer Rees Larcombe: Toivoton tapaus

-
Tämä kirja on matka toivottomuudesta toivoon.  Vuonna 1982 Jennifer Rees Larcombe oli onnellinen kuuden lapsen äiti, muistaakseni 39-vuotias. Hän sairastui kuitenkin enkefaliittiin, aivojen ja selkäydinkalvon tulehdukseen, johon liittyi myös hermotulehdus. Sairastuminen vammautti hänet pahasti ja aiheutti valtavat määrät hankalia oireita. Aluksi Larcombe oli pitkään sairaalassa ja jopa kuolemaisillaan. Sitten hänet siirrettiin erääseen kuntoutuspaikkaan, josta hän lopulta pääsi kotiin, mutta elämä siellä oli hyvin vaikeaa. Ja vuosien varrella aina uusiutuvat aivotulehdukset saivat hänet joka kerta entistä huonompaan kuntoon.  Koko perhe oli kriisissä, ja Jennifer itse vajosi masennukseen. Mutta vaikka aihe on rankka, kirja on silti yllättävän valoisa (rankan alun jälkeen). Jo takakannesta käy ilmi, että lopulta Larcombe sai kokea ihmeellisen paranemisen - kylläkin vasta kahdeksan vuoden sairastamisen jälkeen. Mutta ei valoisuus tule vain paranemisesta, vaan jo siitä, että jos...
Read more »

Marjut Hovi: Kaunis pahuus

-
Faktaa uushenkisyydestä   Tällaiset kirjat ovat entistä tarpeellisempia nykyään, kun uushenkisyys kukoistaa yhä enemmän Suomessa ja maailmalla. Marjut Hovi kertoo esimerkiksi, että suhteessa asukaslukuun suomalaiset joogasivat eniten maailmassa vuonna 2020. Sellaiset asiat kuin jooga ja mindfulness ovat tulleet niin yleisiksi, että niihin törmää terveydenhuollossa ja ties missä. Kansalaisopistoissa on mitä erilaisimpia uskomushoitoihin liittyviä kursseja: on monenlaista joogaa, meditaatiota, akupainantaa, aromaterapiaa, vyöhyketerapiaa ym. ym...  Uushenkisyydessä uskotaan ihmisen omiin voimiin, ihmisen loputtomaan kykyyn kehittää itseään entistä pitemmälle - ja ihmisen jumalallisuuteen. Opetetaan, että ihmisen pitää saada yhteys omaan itseensä, kun se yhteys on muka katkennut, mutta kukaan ei muista, että todellisuudessa yhteys Jumalaan on se, joka on katkennut. Jumalan sijasta ihmisellä on Suuri Minä. Kaikki pyörii tuon minän ympärillä, ja tekojen hyvyys tai pahuuskin riippuu...
Read more »