Silmät ristissä

Faktaa uushenkisyydestä   Tällaiset kirjat ovat entistä tarpeellisempia nykyään, kun uushenkisyys kukoistaa yhä enemmän Suomessa ja maailmalla. Marjut Hovi kertoo esimerkiksi, että suhteessa asukaslukuun suomalaiset joogasivat eniten maailmassa vuonna 2020. Sellaiset asiat kuin jooga ja mindfulness ovat tulleet niin yleisiksi, että niihin törmää terveydenhuollossa ja ties missä. Kansalaisopistoissa on mitä erilaisimpia uskomushoitoihin liittyviä kursseja: on monenlaista joogaa, meditaatiota, akupainantaa, aromaterapiaa, vyöhyketerapiaa ym. ym...  Uushenkisyydessä uskotaan ihmisen omiin voimiin, ihmisen loputtomaan kykyyn kehittää itseään entistä pitemmälle - ja ihmisen jumalallisuuteen. Opetetaan, että ihmisen pitää saada yhteys omaan itseensä, kun se yhteys on muka katkennut, mutta kukaan ei muista, että todellisuudessa yhteys Jumalaan on se, joka on katkennut. Jumalan sijasta ihmisellä on Suuri Minä. Kaikki pyörii tuon minän ympärillä, ja tekojen hyvyys tai pahuuskin riippuu siitä, s

Tähän vuonna 2007 ilmestyneeseen kirjaan on koottu evästä evankelista Hilja Aaltosen aiemmasta tuotannosta ja myös hänen uudempia mietteitään. Ei siis pelkästään rukouksia, vaan myös runoja ja lyhyitä hartaustekstin pätkiä. Hyvin rukoukseen hiljentävä kokonaisuus kyllä. Jotkut näistä teksteistä olivatkin minulle tuttuja, kun olin vasta kuukausi sitten lukenut Hilja Aaltosen kirjan  Taivas laulaa .  Tuolloin vuonna 2007 tämä yli kirkkokuntarajojen rakastettu evankelista täytti sata vuotta. Kysymyksessä on siis ehkä vähän niin kuin juhlakirja sen kunniaksi. Armollista, rakkaudellista ja hoitavaa tekstiä, kuten Hilja Aaltosella aina. Tässäkin hän julistaa syntien anteeksiantamuksen sanomaa ja puhuu myös esimerkiksi Pyhän Hengen työstä ja meidän kutsumuksestamme.  Mukana on monta laulunakin tutuksi tullutta runoa, kuten Tee minut soihduksi yöhön , Levitä kätesi, sinä Golgatan Pyhä ja Ota, Herra, mun kanteleeni . Puhuttelevia rukouksia nekin kaikki.  Tässä ote tekstistä, joka puhuu siitä,

Heiveröinen on novellikokoelma, joka kertoo viisi tarinaa elämän kivuista, särkyneistä ihmisistä ja heidän särkyneistä suhteistaan. Kuten takakannessa sanotaan, käsittelemättömät traumat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Moni näiden novellien henkilö joutuu kokemaan elämässään aivan äärimmäisen kovia. On hylkäämistä, hyväksikäyttöä, vankilaa, yksinäisyyttä, arvottomuuden tunnetta, masennusta, mielenterveysongelmia. Joku on ulkonaisestikin laitapuolen kulkija, mutta rikkinäinen voi ihminen olla, vaikka olisi aivan tavallinen uskovainen perheenäiti tai vaikka olisi toisia työkseen auttava sosiaalitoimiston työntekijä.  Takakansi lupaa kuitenkin toivon pilkahduksia näiden ihmisten elämään - kun Jumalan rakkaus laskeutuu syvimmän epätoivon keskelle . Ja useimmissa novelleissa toivoa onkin, mutta ensimmäinen tarina oli alusta loppuun niin toivoton, että se oli kyllä shokkihoitoa. Minulta meinasikin jo jäädä kirjan lukeminen kesken. Onneksi innostuin kuitenkin myöhemmin jatkamaan, niin näin

Tässä taas yksi kirpputorilöytö. Päivi Rinne on lahjakas kirjoittaja, joka valittiin Aikamedian Vuoden kirjailijaksi 2002. Tässä kirjassa on hänen koskettavia runojaan elämän kivuista ja keskeneräisyydestä. Niitä täydentävät Petri Rajamäen upeat valokuvat.  Näissä runoissa on elämän kipua ja murhetta aivan yleiselläkin tasolla. Runoilija kysyy esimerkiksi, miten voisi heittää taakkansa Hänen päälleen, kun se on niin raskas, ettei sitä jaksa heittää. Aika paljon runoissa puhutaan kuitenkin erityisesti ihmissuhteisiin liittyvistä kivuista, haavoittumisista ja pettymyksistä. Jopa luottamuksen kuolemasta, ystävyyden kuolemasta, menetyksestä ja erosta. Etäisyydestä ja yksinäisyydestä. Mutta kirjan loppupuolella on myös muutama lohdullinen runo särkyneen ystävyyden korjaantumisesta. Muutenkin siellä lopussa alkavat valo ja toivo voittaa. Särkynyt voi kokea eheytymistä ja äkkiä voikin olla  uudisrakennus  juuri sen liiterin  tilalla  jonne minä  kipuni piilotin   Näistä runoista me muutkin el