Hilja Aaltonen: Rukouskirja

Tähän vuonna 2007 ilmestyneeseen kirjaan on koottu evästä evankelista Hilja Aaltosen aiemmasta tuotannosta ja myös hänen uudempia mietteitään. Ei siis pelkästään rukouksia, vaan myös runoja ja lyhyitä hartaustekstin pätkiä. Hyvin rukoukseen hiljentävä kokonaisuus kyllä. Jotkut näistä teksteistä olivatkin minulle tuttuja, kun olin vasta kuukausi sitten lukenut Hilja Aaltosen kirjan Taivas laulaa

Tuolloin vuonna 2007 tämä yli kirkkokuntarajojen rakastettu evankelista täytti sata vuotta. Kysymyksessä on siis ehkä vähän niin kuin juhlakirja sen kunniaksi. Armollista, rakkaudellista ja hoitavaa tekstiä, kuten Hilja Aaltosella aina. Tässäkin hän julistaa syntien anteeksiantamuksen sanomaa ja puhuu myös esimerkiksi Pyhän Hengen työstä ja meidän kutsumuksestamme. 

Mukana on monta laulunakin tutuksi tullutta runoa, kuten Tee minut soihduksi yöhön, Levitä kätesi, sinä Golgatan Pyhä ja Ota, Herra, mun kanteleeni. Puhuttelevia rukouksia nekin kaikki. 

Tässä ote tekstistä, joka puhuu siitä, miten Jeesus-nimi auttaa elämän myrskyissä ja vihollisen vallat joutuvat väistymään: 

Olen ollut taisteluissa, joissa olen yrittänyt lukea Jumalan sanaa, mutta se on kuin temmattu suustani pois. Olen huutanut Jumalan puoleen, mutta sota ei ole tauonnut. Vasta kun olen huutanut Jeesuksen nimessä Herran puoleen, olen saanut rauhan. 
  Jeesus-nimi on kallio; siellä myrskyt tyyntyvät, tuulet vaikenevat ja taistelu laantuu. 

Yksi rukous kirjasta: 

Herra, minulla on ahdistavan pieni käteiskassa elämänmatkaa varten. Uskoni on köyhä, ja lahjani ovat vähäiset. En voi turvata mihinkään muuhun kuin Sinun valintaasi. Minun on luotettava siihen, että vaikka usein häpeän itseäni, Sinä et häpeä minua, sillä näet minut oman Poikasi, Jeesuksen, kalliin uhrin läpi. Sinä et kutsumistasi kadu. Minulla on lupa olla siinä joukossa, joka on matkalla taivaan kotiin. Kiitos, Isä, että olet ottanut minut omaksesi ja liittänyt laumaasi. Aamen. 

Ja lopuksi vielä alkuosa runosta, jonka rukousta tarvitaan tänään kipeästi, rukousta meidän oman maamme puolesta: 

Levitä kätesi, Sinä Golgatan Pyhä, 
ylitse seurakuntien, ylitse synnyinmaamme, 
ylitse sukupolvien, ylitse nuorisomme, 
ylitse heikon ihmisen, ylitse kärsivien. 

Herätysten tuulten suo puhaltaa, 
kotejamme Henkesi koskettaa. 
Anna vielä armosi siunaus, 
veren voiman valtava kosketus. ---


Päivä Oy 2007 
144 sivua 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hilja Aaltonen: Taivas laulaa

Jennifer Rees Larcombe: Toivoton tapaus

Marjut Hovi: Kaunis pahuus