Outi Lepistö: Heiveröinen ja muita tarinoita elämästä

Heiveröinen on novellikokoelma, joka kertoo viisi tarinaa elämän kivuista, särkyneistä ihmisistä ja heidän särkyneistä suhteistaan. Kuten takakannessa sanotaan, käsittelemättömät traumat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Moni näiden novellien henkilö joutuu kokemaan elämässään aivan äärimmäisen kovia. On hylkäämistä, hyväksikäyttöä, vankilaa, yksinäisyyttä, arvottomuuden tunnetta, masennusta, mielenterveysongelmia. Joku on ulkonaisestikin laitapuolen kulkija, mutta rikkinäinen voi ihminen olla, vaikka olisi aivan tavallinen uskovainen perheenäiti tai vaikka olisi toisia työkseen auttava sosiaalitoimiston työntekijä. 

Takakansi lupaa kuitenkin toivon pilkahduksia näiden ihmisten elämään - kun Jumalan rakkaus laskeutuu syvimmän epätoivon keskelle. Ja useimmissa novelleissa toivoa onkin, mutta ensimmäinen tarina oli alusta loppuun niin toivoton, että se oli kyllä shokkihoitoa. Minulta meinasikin jo jäädä kirjan lukeminen kesken. Onneksi innostuin kuitenkin myöhemmin jatkamaan, niin näin siellä myös sitä toivoa. Sekin oli realistista: elämä voi olla edelleen kipeää ja rosoista, mutta silti siihen voi avautua uusia, parempia näköaloja. Eteenpäin voi päästä vaikka sitten pienin askelin. Vaikka täällä ei tulla ehjiksi ja ongelmattomiksi, Jumala kuitenkin hoitaa lapsiaan. 

Kiinnostava yksityiskohta tässä kirjassa on se, että aikaisempien novellien henkilöt tulevat välillä esiin myöhemmissäkin tarinoissa. Niinpä kokonaisuus syntyy vasta, kun on lukenut koko kirjan. Ja se puhuttelee. Novellit voivat haastaa meitä joko hakemaan itsellemme apua tai auttamaan toisia, kun havahdumme näkemään heidän hätänsä. 

Niinpä se toivoton ensimmäinen novellikin puhuttelee lopulta. Onhan se realismia, että monelle käy noin. Jos tuo novelli jotain tekee, niin varmasti sen, että se herättelee ja ravistelee. Panee itkemään toisten ihmisten itkuja, tämän maailman avun tarvetta. Sitä rukoilee, ettei kenellekään tarvitsisi käydä noin. 

Ihanaa on kuitenkin nähdä muiden henkilöiden elämässä varovaista sisäistä paranemista - ja joskus isompaakin kukkaan puhkeamista. Moni löytää apua elämäänsä tavalla tai toisella. Ja koska nämä ovat kristillisiä novelleja, iso apu tulee tietysti Jumalalta ja uskosta häneen. 

Jokaisen novellin alussa on myös uuteen tarinaan johdattava runo. Ne ovat hyvin koskettavia ja puhuttelevia. 

Hyvin raskaita elämäntarinoitahan nämä olivat. Jos kaipaa kevyttä luettavaa, silloin ei kannata tätä lukea. Mutta jos näitä jaksaa lukea, silloin saa nähdä sitä toivoa ja eheytymistäkin. 

Kirjan jälkisanoissa on erilaisten auttavien tahojen yhteystietoja, jos lukija kokee olevansa avun tarpeessa. Lepistö myös muistuttaa: 

Vielä tärkeämpää on muistaa, että aina on toivoa, eikä koskaan ole liian myöhäistä. Jumalan silmissä jokainen meistä on ainutlaatuisen kaunis ja arvokas. 

Outi Lepistö on inkoolainen yrittäjä, perheenäiti ja vapaa toimittaja, jolta on aikaisemmin ilmestynyt kirja Vapaana vankilassa - Arin tarina (One Way Mission 2014, Aikamedia 2021). 

Päivä Oy 2023 
126 sivua 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hilja Aaltonen: Taivas laulaa

Jennifer Rees Larcombe: Toivoton tapaus

Marjut Hovi: Kaunis pahuus