Päivi Rinne: Etäisen läheisyydessä

Tässä taas yksi kirpputorilöytö. Päivi Rinne on lahjakas kirjoittaja, joka valittiin Aikamedian Vuoden kirjailijaksi 2002. Tässä kirjassa on hänen koskettavia runojaan elämän kivuista ja keskeneräisyydestä. Niitä täydentävät Petri Rajamäen upeat valokuvat. 

Näissä runoissa on elämän kipua ja murhetta aivan yleiselläkin tasolla. Runoilija kysyy esimerkiksi, miten voisi heittää taakkansa Hänen päälleen, kun se on niin raskas, ettei sitä jaksa heittää. Aika paljon runoissa puhutaan kuitenkin erityisesti ihmissuhteisiin liittyvistä kivuista, haavoittumisista ja pettymyksistä. Jopa luottamuksen kuolemasta, ystävyyden kuolemasta, menetyksestä ja erosta. Etäisyydestä ja yksinäisyydestä. Mutta kirjan loppupuolella on myös muutama lohdullinen runo särkyneen ystävyyden korjaantumisesta. Muutenkin siellä lopussa alkavat valo ja toivo voittaa. Särkynyt voi kokea eheytymistä ja äkkiä voikin olla 

uudisrakennus 

juuri sen liiterin 

tilalla 

jonne minä 

kipuni piilotin 

Näistä runoista me muutkin elämän haavoittamat voimme saada vertaistukea ja myös toivoa paremmasta. Meillä on Jeesus, haavojemme parantaja. Joskin Päivi Rinteen sanoin parantajaa on vaikea nähdä niin kauan kuin katsoo vain haavojaan. Mutta tässä hän on, aivan lähellä. 

Jaan tähän kirjan monista puhuttelevista runoista muutaman esimerkin. 

hylätyksi tulemisen 

pelko 

ei pysähdy 

nauttimaan 

vaan valmistaa 

rakkautta notkuvasta 

pöydästä 

matkaeväät 

Ja toinen runo: 

sammumaton 

kaipuu 

rohkaisee 

meitä 

etsimään 

läsnäoloa 

joka ei riko 

vaan lääkitsee 

Ainakin minulle tämä runokirja oli hyvin koskettava ja hoitava lukuelämys. 

Aikamedia 2006 

124 sivua 

Valokuvat: Petri Rajamäki