Christmas Carol Kauffman: Kätketty sateenkaari
Kätketty sateenkaari on romaani, joka kertoo todellisista ihmisistä ja tositapahtumista. Johannes ja Anna Olesh ovat köyhä mutta onnellinen nuori aviopari 1900-luvun alun Jugoslaviassa, Serbian alueella. He elävät pienessä, tiukan katolisessa kylässä, jonka elämää lähikaupungin katolinen isä Jardell valvoo ankarasti. Kyläläiset itsekin kyttäävät toisiaan, ettei vain kukaan rikkoisi katolista kirkkoa vastaan. Toisaalta esimerkiksi noitatohtorin puoleen kääntyminen on heidän mielestään ihan ok.
Anna ja Johannes tarjoavat kerran aterian nälkäiselle kulkijalle, kun eivät tiedä, että tämä on protestanttinen lähetystyöntekijä. Asia selviää heille vasta miehen tehdessä lähtöä. He eivät huoli herra Lutzin heille tarjoamaa Testamenttia, jollaisen omistaminen olisi kauhea rikos. Se kun on katoliselle kielletty kirja. Kuitenkin Anna ja Johannes joutuvat kyläläisten ja isä Jardellin silmätikuiksi, kun olivat olleet tekemisissä tuon vaarallisen miehen kanssa.
Ajan mittaan heitä alkaa kuitenkin kiinnostaa herra Lutzin usko. Jossain vaiheessa heille lopulta ilmestyy Testamentti, jota he lukevat salaa iltaisin aina kun lapset ovat nukahtaneet. Oleshit joutuvat elämään jatkuvassa kiinnijäämisen pelossa ja viettämään kaksoiselämää, ettei kukaan arvaisi, miten heidän asiansa ovat. Mutta kyllähän ihmiset silti epäilevät.
Oleshit ovat pulassa katolisen isän kanssa senkin takia, että aina kun hän ottaa vastaan synnintunnustuksen tai vihmoo kyläläisten talot pyhällä vedellä, hän odottaa käsi ojossa saavansa rahaa. Ja paheksuu, jos köyhä antaa vain vähän.
Köyhyys ajaa Oleshin perheen siihenkin, että Johannes joutuu lähtemään Amerikkaan töihin. Myös ensimmäinen maailmansota lähestyy uhkaavasti heidänkin pientä serbikyläänsä. Ja kun Oleshit lopulta tunnustavat uskonsa julkisesti, heidän kyläläisten taholta kokemansa vaino muuttuu entistä pahemmaksi. Mitä kaikkea lopulta tapahtuukaan, ja miten Oleshit selviävät tuosta kaikesta?
- Tulin vain kertomaan sinulle, Anna. Täällä tapahtuu jotakin ihan kauheaa, ellet sinä tee jotakin nopeasti.
- Olen jättänyt koko asian Herran käteen, vastasi Anna pehmeästi.
- Hän ei minun nähdäkseni tee mitään.
- Mutta hän näkee. Annan sanoissa oli lujaa varmuutta. Meidän ei tarvitsekaan nähdä.
Elisabet tuijotti ihmeissään. Wencel seisoi vieressä tyrmistyneenä ja vaihtoi hermostuneena jalkaa.
Anna jatkoi: - Tiedän, että tie näyttää synkältä. Kauhean synkältä. Ja epävarmalta. Mutta Jumala näkee tiheimmänkin pimeyden läpi. Juuri nyt tiedän hänen johdattavan minua pimeän laakson läpi. Tunnen hänen kätensä kädessäni. Juuri tällä hetkellä.
Huh, miten jännittävä kirja tämä oli - ja niin mukaansatempaava, että se oli pakko lukea kerralla loppuun asti. Suosittelen!
Aikamedia 2003, 4. painos
1. painos Ristin Voitto 1967
463 sivua
Suomentanut Tytti Vanhala (Träff)
Kommentit
Lähetä kommentti