Silmät ristissä

Amerikkalainen Tay Thomas kertoo kirjassaan oman elämäntarinansa. Hänen elämänsä oli täynnä pelkoa ja murehtimista. Tay ja hänen sisaruksensa oli kasvatettu niin, että kaikki negatiiviset tunteensa piti haudata sisälleen, eikä varsinkaan pelkoa saanut olla olemassa. Muut sisarukset tuntuivatkin rohkeammilta, mutta Tay ei päässyt peloistaan.   Iän myötä pelot ja huolet vain vahvistuivat. Oli kaikenlaista katastrofien pelkoa, lentopelkoa, esiintymispelkoa, huolta siitä, mitä kaikkea kamalaa puolisolle ja lapsille voisi tapahtua. Lopulta Tay alkoi saada pahoja psyykkisiä oireita. Hänen oireensa vaikuttavat paniikkihäiriöltä, vaikka sellaista nimeä ei tuohon aikaan kai vielä käytetty. (Tay meni naimisiin muistaakseni vuonna 1950, ja oireilukin alkoi ehkä joskus 50-luvulla?)  Tay kävi terapiassa. Hän tuli myös jossain vaiheessa uskoon, ja monin eri tavoin Jumala alkoi hoitaa ja parantaa häntä. Jopa erään todella dramaattisen katastrofin keskellä hän sai yllättäen kokea ihmeellistä Jumalan r

Tämä kirja on rohkaisevaa ja uskoa vahvistavaa luettavaa niille, jotka haluavat rukoilla sairaitten puolesta, ja niille, jotka ovat itse sairaita ja toivovat, että saisivat kokea Jumalan parantavan heidät. Marko Selkomaa osaa kirjoittaa tästä aiheesta niin, että se lisää uskoa Jumalan voimaan ja mahdollisuuksiin tässäkin asiassa.  Kirja käsittelee aihetta monipuolisesti eri näkökulmista. Ensin Selkomaa käy läpi Vanhan testamentin paranemistapauksia ja Uudesta testamentista erikseen Jeesuksen ja opetuslasten parantamistoimintaa.  Lopuksi osassa Uskovan lääkekaappi Selkomaa kertoo, miten monia eri keinoja Jumala käyttää parantaessaan ihmisiä (vaikka olihan niitä monenlaisia keinoja kyllä jo noissa raamatunkohdissakin). On sairaitten voiteleminen, kätten päällepaneminen, Jumalan sana, armolahjat, ehtoollinen, ylistys, ilo Herrassa...   Tosiaan ilohan jo sinänsä on terveellistä, kuten sananlaskuissakin sanotaan: Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä, synkkä mieli kuihduttaa ruumiin (Sanan

Tämä kirja kertoo Gulshanista, rikkaan pakistanilaisen perheen tyttärestä. Hänen elämässään kaikki olisi ollut hyvin, mutta hän oli sairastanut puolivuotiaana polion ja menettänyt liikuntakykynsä. Gulshanin isä rakasti kuitenkin tytärtään valtavasti, vaikka oli toivonut hänestä poikaa.  Isä oli valmis tekemään kaikkensa, että Gulshan paranisi. Hartaina muslimeina he rukoilivat Allahia parantamaan Gulshanin. Isä vei hänet jopa Englantiin, jossa olisi parempia lääkäreitä, mutta sekään ei auttanut. Viimeinen toivo oli pyhiinvaellus Mekkaan - mutta edes se ei auttanut.  Ihmeen kautta Gulshan kuitenkin löysi Jeesuksen, josta kerrotaan Koraanissa, että hän paransi sairaita. Ja vuosia rukoiltuaan tuota tuntematonta Jeesusta Gulshan sai kohdata hänet keskellä yötä omassa huoneessaan ja kokea ihmeellisen parantumisen.  Niin Gulshanista tuli kristitty ja sen myötä Gulshan Ester. Usko Jeesukseen toi hänen elämäänsä paljon vastustusta ja vainoa perheen ja muidenkin muslimien taholta. Mutta Gulshan

Evankelista Sari Matikainen kertoo tässä kirjassa dramaattisen elämäntarinansa. Se tarina kulkee vuosikymmenien tuskan läpi ihmeelliseen paranemiseen ja sen jälkeisiin tapahtumiin asti. Matikainen joutui lapsuudessaan kokemaan seksuaalista hyväksikäyttöä, mikä rikkoi nuoren tytön sielun. Aluksi oli ehkä mahdollista yrittää unohtaa, mutta kun hän sitten oli onnellisesti naimisissa, menneisyydestä alkoi nousta hirveitä takaumia, jotka tuhosivat hänen mielenterveytensä.  Tuskien tietä kesti kokonaiset kaksikymmentä vuotta. Matikainen oli uskossa, mutta Jumala ei tuntunut vastaavan hänen avunhuutoihinsa. Hän oli toivoton tapaus, jonka avioliitto ja perhe-elämäkin olivat riekaleina hänen oireilunsa takia. Eikä hän pystynyt pysymään pitkään työpaikoilla, jotka aina vaihtuivat.  Lopulta edessä ei enää ollut muuta kuin työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen. Mutta juuri silloin Jumala yllätti ja teki valtavan, uskomattoman ihmeen. Sari Matikainen sai kohdata Jumalan parantavan rakkauden eräässä ruko

Toivottavasti tähän kirjaan tarttuvat monet muutkin kärsivät ihmiset, eivät vain unettomat. Jouni Lallukka oli tätä kirjoittaessaan kärsinyt unettomuudesta jo 15 vuotta, mutta hän käsittelee niin paljon kärsimystä ihan yleisesti, että kirjasta saavat lohtua muutkin kuin unettomat. Eikä tämä ole mikään masentava kärsimyskirja, vaan todella rohkaiseva ja toivoa antava.  Vaikka Lallukka ei ollut parantunut vaikeasta unettomuudestaan, hän jaksaa ihmeesti jakaa toivon näkökulmia ja kertoa Jumalasta, jolle kaikki on mahdollista. Kirja muistuttaa siitäkin, että vaikka jossain asiassa vaikeudet jatkuisivat jopa kymmeniä vuosia, samalla Jumala voi muissa asioissa pitää meistä huolta. Hyviäkin asioita tapahtuu, vaikka tuskan keskellä niihin ei usein jaksa kiinnittää niin suurta huomiota kuin kannattaisi.  Kirja on ihanaa vertaistukea kärsimyksen kourissa kipuileville, koska Jouni Lallukka kirjoittaa hyvin henkilökohtaisesti. Hän jakaa avoimesti omia kipeitä kysymyksiään siitä, miksi Jumala vaik