Silmät ristissä

Muistoja Taiwanista   Kannessa lukee Taiwanin muistoja , sisäsivulla Muistoja Taiwanista . No, sama asia joka tapauksessa.  Eero ja Annikki Marttinen olivat Taiwanissa lähetystyössä vuosina 1963-1973. Sen jälkeen sairaus pakotti heidät palaamaan Suomeen. Kirjassaan Eero Marttinen muistelee tuota aikaa kertoen kiehtovasti Taiwanista, siellä tapaamistaan kiinalaisista - varsinkin uskoontulleista - ja lähetin arjesta.  Kirjasta oppii paljon Taiwanista, josta en ennestään tiennyt paljoa. Asukkaista suuri osa on tosiaan tullut Kiinasta, jotkut muistaakseni jo vuosisatoja sitten, toiset hävittyään taistelun Kiinassa valtaan nousseita kommunisteja vastaan. Vuorilla on myös pieni vähemmistö alkuperäisasukkaita. Saaren luonto kuulostaa valtavan kauniilta näin luettunakin, ja taiwanilaisten uskonnollinen elämä tulee tutuksi. On Buddhan, epäjumalankuvien ja esi-isien palvontaa, noitia ja pahoja henkiä. Ja pelkoa, joka sitoo.  Kiinan kielen vaikeus tulee hyvin esiin. Koska sama sana erilaisella ää

Toimittanut Kristina Fernström   Tähän kirjaan on koottu lehtori Ulla-Christina Sjömanin puheita, joita hän piti helsinkiläisen Luukkaan seurakunnan esirukousilloissa. Sjömanin puheita on julkaistu useissa kokoelmissa, ja kolmesta aikaisemmasta kokoelmasta on valittu nämä puheet.  Alussa kerrotaan lyhyesti Sjömanin elämästä ja esirukoustyöstä. Lopussa on sitten vielä rukouksen kautta parantuneiden tai muuta apua saaneiden todistuksia. Ainakin särkyneiden avioliittojen eheytymistä siellä taisi olla. Ja jossakin puheessaan Sjöman kertoo tuntemastaan naisesta, joka sai esirukouksen kautta ihmeellisen avun taloudelliseen umpikujaansa. Noissa puheissakin niitä rukousvastauksia kyllä kerrotaan.  Sjömanin puheet olivat hyvin koskettavia ja rohkaisevia. Sain niistä paljon uusia näkökulmia ja uutta toivoa. Mutta ei Sjöman silti julista, että kaikki ongelmat katoaisivat, koska ainahan Jumala ei vastaa rukouksiin niin kuin me toivomme. Häntä ei voi määrätä, että sitten teet näin ja näin. Joudumme

Elämässä tulee vastaan pettymyksiä, ja yhtä hyvin niitä voi tulla uskonelämässä ja jumalasuhteessa. Onhan paljon kärsimystä ja rukouksia, joihin Jumala ei tunnu vastaavan - ei ainakaan niin kuin me haluaisimme. Miksi hän, jolle kaikki on mahdollista, ei tee ihmettä ja pelasta meitä vaikeuksista?  Tällaisia kysymyksiä amerikkalainen Philip Yancey pohtii kirjassaan. Me uskovat odotamme Jumalalta helposti ihmeitä, mutta toisaalta - mitä enemmän esimerkiksi kuningas Salomo sai kokea Jumalan siunausta elämässään, sitä vähemmän häntä enää kiinnosti siunausten Antaja. Samoin koko Israelin kansa sai nähdä järisyttäviä ihmeitä, ja silti uudestaan ja uudestaan he kapinoivat ja käänsivät selkänsä Jumalalle.  Kun ihmettelemme, miksi Jumala ei meidän kohdallamme toimi yhtä ihmeellisesti kuin Raamatun aikana, unohdamme helposti, miten paljon Raamatun henkilötkin joutuivat kokemaan kärsimyksen vuosia, vuosikymmeniä - jopa vuosisatoja. Yancey kertoo kuulleensa monta saarnaa Joosefista, samoin Moosekse

Runoja elämän maljakosta   Sain tämän kirjan lahjaksi ja ihastuin välittömästi näihin Anne Pesosen runoihin. Niissä on sellaista valoisuutta, kiitollisuutta, toivorikkautta ja turvallista luottamusta Taivaan Isän hyvyyteen. Jotain sellaista, mitä tarvitsisin enemmän omaankin uskooni. Onneksi minulla on muitakin Pesosen runokirjoja odottamassa, joten voin vielä ammentaa lisää tätä valoisaa uskoa näiden äärellä.  Anne Pesonen onkin ollut tuottelias runoilija; Uuden edessä on nimittäin hänen yhdestoista oma runoteoksensa. Häneltä on ilmestynyt myös yhdessä Jouko-puolisonsa kanssa viisi teosta: runoja ja suorasanaisia tekstejä.  Näissä runoissa vastaan tulvii Jumalan hyvyys ja huolenpito. Pesonen kirjoittaa siitä, miten Jumala yllättää iloisesti, antaa pumpulihoitoa ja keidashetkiä, valmistaa pääsyn avaralle, antaa voimia vaikeuksien keskelle, kantaa ja vie, puhdistaa ja antaa synnit anteeksi.  Kauniisti runoilija toteaa, että risti merkitsee hänelle Vapahtajan täyttä ystävyyttä. Jeesukse

Helluntailainen evankelista ja pastori Marko Selkomaa jakaa välähdyksiä työstään näissä kirjoituksissa, joista osa on julkaistu Hyvä Sanoma -lehdessä, mutta uuttakin materiaalia on mukana.  Evankelista kun on, Selkomaa kertoo paljon matkoistaan ympäri Suomea ja maailmaa,  kohtaamisistaan erilaisten ihmisten kanssa, kokoussarjoista sekä niiden yhteydessä tapahtuneista uskoontuloista ja sairauksien paranemisista.  Kirja onkin rohkaisevaa todistusta Jumalan teoista, siitä miten kaikki on hänelle mahdollista. Näillä sivuilla kerrotaan esimerkiksi mitä erilaisimpien sairauksien paranemisesta.  Paranemistilanteetkin ovat olleet hyvin monenlaisia. Joku parani autossa matkalla töihin kuunnellessaan puhetta cd:ltä. Toinen taas katsoi TV7:n kokousta, joka oli taltioitu jo kuukausia aikaisemmin, ja sieltä tulivat hänelle tiedon sanat, joiden kautta hän parani. Olipa joku tainnut parantua kirjaa lukiessaankin (Selkomaan itsensä kirjoittamaa muistaakseni).  On rohkaisevaa lukea näitä tosielämän kok

Tosikertomus uskosta, toivosta ja rakkaudesta afrikkalaisen sodan varjossa   Lishan Agonafer ja Tibebu Haile Selassie vihittiin Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa vuonna 1975. Nuoren morsiamen onnea varjosti heidän suurena päivänään aavistus, että pimeys odotti heitä. Lishan sai kuitenkin kokea Jumalan rauhaa ja luottamusta siihen, että kaikessa tapahtuisi Herran tahto.  Parin onnellisen vuoden jälkeen Lishanin ja Tibebun elämässä alkoivatkin pitkät kärsimyksen vuodet. Tibebu vietiin sotavankina Somaliaan. Kaiken tuskansa keskellä hän kuitenkin koki rauhaa ja sai nähdä, että häntä odotti Somaliassa tehtävä.  Tibebu oli nimittäin lääkäri, ja niin hän sai toimia vankileirin lääkärinä. Monella muullakin tavalla Tibebu työskenteli toisten vankien hyväksi. Hän myös auttoi tasapuolisesti niin etiopialaisia kuin somalialaisia, ja siksi hän oli hyvin pidetty ja arvostettu.  Samaan aikaan Lishan kasvatti yksin heidän kahta tytärtään ja yritti vuosien ajan saada tietoa miehestään. Lishan, jo