Ulla-Christina Sjöman: Jumala kuulee rukouksesi

Toimittanut Kristina Fernström 

Tähän kirjaan on koottu lehtori Ulla-Christina Sjömanin puheita, joita hän piti helsinkiläisen Luukkaan seurakunnan esirukousilloissa. Sjömanin puheita on julkaistu useissa kokoelmissa, ja kolmesta aikaisemmasta kokoelmasta on valittu nämä puheet. 

Alussa kerrotaan lyhyesti Sjömanin elämästä ja esirukoustyöstä. Lopussa on sitten vielä rukouksen kautta parantuneiden tai muuta apua saaneiden todistuksia. Ainakin särkyneiden avioliittojen eheytymistä siellä taisi olla. Ja jossakin puheessaan Sjöman kertoo tuntemastaan naisesta, joka sai esirukouksen kautta ihmeellisen avun taloudelliseen umpikujaansa. Noissa puheissakin niitä rukousvastauksia kyllä kerrotaan. 

Sjömanin puheet olivat hyvin koskettavia ja rohkaisevia. Sain niistä paljon uusia näkökulmia ja uutta toivoa. Mutta ei Sjöman silti julista, että kaikki ongelmat katoaisivat, koska ainahan Jumala ei vastaa rukouksiin niin kuin me toivomme. Häntä ei voi määrätä, että sitten teet näin ja näin. Joudumme opettelemaan myös vaikeaa rukousta: Tapahtukoon sinun tahtosi. 

Kuitenkin se Jumalan tahto meidän kohdallamme voi yhtä hyvin tarkoittaa sellaisia ihaniakin rukousvastauksia. Sjöman puhuu siitä, että vaikka tie eteenpäin on tukossa, tie ylöspäin on auki. Ja sitä kautta voi avautua tie myös eteenpäin, niin kuin israelilaisille Punaisen meren rannalla. Jumala voi raivata tien ja tasoittaa vuorimaan meidän edestämme. 

Mutta ihmeellistä on sekin, että joku kiireinen ihminen, jolla on yllättäen todettu loppuvaiheen syöpä, ehtii sairasvuoteella miettiä ja tajuaa, miten paljon kiitoksen aihetta hänellä on. Eräs tällainen henkilö sanoi olevansa kirkastusvuorella siinä sairaalan sängyssä. 

Muutenkin Sjöman puhuu kiittämisestä ja kiitollisuudesta niin, ettei se tunnu vaatimukselta, vaan sitä ihan innostuu, että kiittääkin tosiaan voi. 

Puhuttelevana jäi mieleen myös esimerkiksi puhe Pietarista, jolta Jeesus kysyi, rakastatko sinä minua. Pietari oli epäonnistumisensa jälkeen nollapisteessä, hänellä ei ollutkaan sitä suurta rakkautta eikä mitään annettavaa. Mutta Jeesuksella oli annettavaa, hän antoi Pietarille tehtävän ja varusti siihen. Saman hän voi tehdä meille. 

Vaikka paranemisesta ja muista rukousvastauksista on rohkaisevaa lukea, itselleni kirjan parasta antia olivat tällä kertaa Ulla-Christina Sjömanin puheet. Pitää lukea niitä lisääkin, jos joskus löydän hänen muita puhekokoelmiaan.  

Viimeisenä kirjassa on vielä John Vikströmin Luukkaan seurakunnassa pitämä esitelmä Onko kirkossamme sijaa armolahjoille? 

Fontana Media 2009, 3. painos 

127 sivua 

Uusien tekstien suomennos ja aiempien tarkistus: Tarja Palin