Philip Yancey: Pettynyt Jumalaan? Usko kriisissä

Elämässä tulee vastaan pettymyksiä, ja yhtä hyvin niitä voi tulla uskonelämässä ja jumalasuhteessa. Onhan paljon kärsimystä ja rukouksia, joihin Jumala ei tunnu vastaavan - ei ainakaan niin kuin me haluaisimme. Miksi hän, jolle kaikki on mahdollista, ei tee ihmettä ja pelasta meitä vaikeuksista? 

Tällaisia kysymyksiä amerikkalainen Philip Yancey pohtii kirjassaan. Me uskovat odotamme Jumalalta helposti ihmeitä, mutta toisaalta - mitä enemmän esimerkiksi kuningas Salomo sai kokea Jumalan siunausta elämässään, sitä vähemmän häntä enää kiinnosti siunausten Antaja. Samoin koko Israelin kansa sai nähdä järisyttäviä ihmeitä, ja silti uudestaan ja uudestaan he kapinoivat ja käänsivät selkänsä Jumalalle. 

Kun ihmettelemme, miksi Jumala ei meidän kohdallamme toimi yhtä ihmeellisesti kuin Raamatun aikana, unohdamme helposti, miten paljon Raamatun henkilötkin joutuivat kokemaan kärsimyksen vuosia, vuosikymmeniä - jopa vuosisatoja. Yancey kertoo kuulleensa monta saarnaa Joosefista, samoin Mooseksesta ja israelilaisten vapautumisesta Egyptin orjuudesta. Mutta siihen väliin jää neljänsadan vuoden aika, josta kukaan ei saarnaa. Jumala kätkeytyi,  vaikeni ja salli oman kansansa kärsiä orjuudessa. 

Yancey kysyykin: 

Voisiko joidenkin pettymyksen tunteidemme takana ollakin se, että meillä on tapana hypätä Jumalan vaikenemisen aikojen yli ja keskittyä Raamatun kuvauksiin voitoista? 

Myös esimerkiksi Abraham joutui elämään läpi pettymyksen vuosikymmeniä, kun hän vanheni, eikä luvattua lasta alkanut kuulua. Joosef kärsi orjana ja vankina Egyptissä vuosikaudet. Vanhan testamentin profeetat joutuivat kyselemään, miksi Jumala viipyi ja vaikeni, miksi hän oli "sankari, joka ei voi auttaa". Entä miksei Jumala nostanut sormeaankaan pelastaakseen oman Poikansa ristinkuolemalta? Jeesuskin joutui kokemaan, miten hänet jätettiin aivan yksin kärsimyksen pimeyteen. 

Nämä olivat puhuttelevia ajatuksia. Mutta kokonaisuutena kirja herätti minussa sekalaisia, ristiriitaisia tunteita. Toisaalta sain kyllä rohkaisua ja toivoakin; toisaalta masennuin siitä ajatuksesta, että kärsimystä tämä elämä nyt sitten on, eikä Jumala välttämättä tee sille mitään. Ja lopulta minua ärsytti se, että joku viisasteleva älykkö ja teoreetikko yrittää ratkaista kärsimyksen ongelmaa. Vastata kysymyksiin, joihin vastausta ei ole olemassa. 

Yanceylla on taipumusta paneutua aiheisiinsa perusteellisesti ja analyyttisesti kuin tekisi tieteellistä tutkimusta. Tällainen älykkömeininki ei tosiaan ole ihan minun juttuni. Mutta ehkä jostain kevyemmästä aiheesta voisin lukea häneltä jotakin; kärsimyksen ongelman ratkomisen jätän sen sijaan muille.   

Niinpä hyllyssäni odottavan kirjan Välittääkö Jumala? voisin kiikuttaa suoraa päätä takaisin sinne, mistä se tulikin = kirpputorille. Siinä kirjassa Yancey näyttää käsittelevän vielä rankempia aiheita, kuten kouluammuskelua ja seksityöläisten ahdinkoa. Ehkä joku muu on vahvempi ja jaksaa pohtia näitä kysymyksiä. Minä sen sijaan keskityn jatkamaan toivorikkaampien kirjojen etsiskelyä. Koska pakkohan Jumalan on joskus jotain hyvääkin tehdä? 

Karas-Sana 1990 
245 sivua 
Alkuteos Disappointment With God (1988) 
Suomentanut Kaija Käyhty 

Kommentit

  1. Minäkin sellaisia toivorikkaita ja lohdullisia haalin pöydälleni... Varastoja on kaivettu ja sieltä tuli ilokseni esiin taas se "Spotti valomeressä":) Olin ilahtunut että se vielä on meillä! Ja toinen hyvä: Toivo Rapelin kirja: Olkaa rohkeat. Muutaman luvun oon nyt lukenut ja kirja on rohkaiseva. Ja joku luku oli sellainen että siinä oli ikäänkuin jotain samaa kuin tuossa "spotissa"; samaa rohkaisevaa että keskeneräisenäkin saa uskoa. En minä osaa tätä nyt oikein sanoittaa ... Mutta hyvä kirja🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tosiaan, sitä osaa kyllä ihan itse masentaa itsensä ilman masentavia kirjojakin, niin en taida tällaisia lukea enempää... Rohkaisua aina tarvitaan! 🙏

      Hyviä kirjoja nuo molemmat. Se Spotti valomeressä on tosi armollinen, se rohkaisee uskomaan, että heikompi ja huonompikin voi olla Jumalan käytössä ❤️ Kaikkien ei tarvitse olla jotain supersankareita. Ja armollinen on tosiaan Rapelin kirjakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hilja Aaltonen: Taivas laulaa

Jennifer Rees Larcombe: Toivoton tapaus

Marjut Hovi: Kaunis pahuus