Silmät ristissä luettua

H. E. Wisløffistä oli puhetta vähän aikaa sitten  Ninuska lukee -blogissa , kun Ninuska oli lukenut hänen kirjansa Hiljaisia hetkiä . Itse olen lukenut joskus Wisløffin Lupausten tähtitaivaan , ja lukisin mielelläni uudestaankin, jos se vain joskus löytyisi meidän täyteen ahdetuista kirjahyllyistämme.  Mutta ilokseni löysin tämän Turvassa kaikesta huolimatta  kirpputorilta tässä yhtenä päivänä. Wisløff kertoo pappina vierailleensa paljon vanhusten ja yksinäisten ihmisten luona, ja kun heidän tilanteensa ovat tulleet tutuiksi, tässä hartauskirjassaan hän haluaa tervehtiä erityisesti heitä.  Kuitenkin Wisløff onnistuu rohkaisemaan ja lohduttamaan monella tavalla meitä nuorempiakin. Ovathan monet kirjan aiheista sellaisia, joita elämässä tulee vastaan iästä riippumatta. Heikot, epäilevät, ahdistuneet, syntejään ja laiminlyöntejään katuvat, poisnukkuneita rakkaitaan surevat, väsyneet, rukousvastauksia jo pitkään odottaneet ja selittämättömiä vaikeuksia kokeneet - kaikki saavat lohdullisia

Olen koko syksyn miettinyt, jaksaisinko perustaa uuden blogin, Sellaisen, jossa olisi sekalaisia kuvia, kuulumisia, paikkoja joissa käyn ja mitä nyt satun näkemään ja kokemaan. Tänään tuli sekin urakka tehtyä. Kun en ollut saanut sitä aikaisemmin aikaan, olikin rästiin kerääntynyt jo kolmen postauksen verran kuvia ja asiaa, mitä olisi voinut pitkin syksyä ajan kanssa jakaa... No, siellä ne kaikki nyt ovat.  Lukeminen ja kirjablogi ovat minulle se tärkein juttu, mutta päivitän tuota toista blogia sen verran kuin aikaa ja intoa riittää. Ja asiaa. Toivottavasti en aivan urakalla ala siellä postailla, ettei mene suorittamisen puolelle! Olisi rentoa postailla sinne ihan vain silloin tällöin. Mutta katsotaan.  Ja saa nyt nähdä minkä verran sitä intoa tosiaan riittää. Kokeilen miten tämä alkaa tästä sujua, jaksanko päivittää sitä pitemmän päälle.  Blogin osoite on  https://humisevathongat.blogspot.com/  . Tervetuloa sinnekin seuraamaan! 

Pari päivää sitten kävin mieheni kanssa naapurikunnassa asioilla. Joka kerta kun käymme siellä, on pakko päästä myös helluntaiseurakunnan isolle kirpputorille, jossa on todella paljon kirjoja, tietysti paljon myös kristillisiä. Tällä kertaa sinne oli tullut niin paljon uusia kristillisiä kirjoja, että minulla karkasi mopo lapasesta. En ole pitkään aikaan ostanut kuin muutaman kirjan kerralla. Ennenhän ostin kirpputorilta joskus jopa 16 kirjaa kerralla.  Mutta nyt kävi suorastaan niin, että kun kasasin niitä kirjoja käsivarrelleni, siinä oli lopulta melkein kymmenen kirjaa (ja toisessa kädessä ja miehelläni vähän lisää). Siihen mennessä kun päästiin kassalle, käsivarteni oli mennyt niin kramppiin, ettei se siitä ihan heti toipunut! Kun menimme seuraavaksi syömään, syöminenkin oli hankalaa sen krampin takia. Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa helpotti sentään...  Nyt on ollut vaikea päättää, mitä alkaisi lukea. Onhan kotona ennestäänkin lukemattomia lukemattomia kirjoja. Mutta uudet kirjat

Kirjoittajina myös John ja Elisabeth Sherrill   Tätä hollantilaisen Veli Andreaksen jännittävää elämäntarinaa myydään nykyään uutena painoksena nimellä Sanan salakuljettaja . Kirja on ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1970, minkä jälkeen Veli Andreas eli vielä kymmenien vuosien ajan, joten tämä kaikki kirjassa kerrottu on vasta alkua. Hän alkoi jo nuorena vierailla kommunistimaissa rohkaisemassa vainottuja kristittyjä ja salakuljetti heille Raamattuja ja varmaan muutakin kristillistä kirjallisuutta. Mutta vainottuja kristittyjä auttavan kansainvälisen Open Doors -järjestön Veli Andreas perusti vasta myöhemmin; siitä ei tässä kirjassa kerrota. Sanan salakuljettajaan  on ilmeisesti lisätty jotain päivitettyä tietoa, mutta siitä en tiedä tarkemmin, kun luin tämän vanhan painoksen.  Veli Andreas oli kepposia rakastava pikkupoika, joka ei jaksanut istua kirkossa, vaan kehitti ovelan keinon hiipiä sieltä aina ulos perheen huomaamatta. Toinen ovela keino hänellä oli siihen, miten

Tämä rakastetun evankelista Eliina Heinosen elämäntarina on yksi lempikirjoistani, jonka olen lukenut useamman kerran. Eliina eli kuitenkin kirjan ilmestymisen jälkeen vielä melkein 30 vuotta, joten olisi ihanaa, jos joku vielä kirjoittaisi hänestä elämäkerran, jossa olisi ne viimeisetkin vuosikymmenet. Yhtä puhuttelevaa, koskettavaa, mukaansatempaavaa ja värikästä luettavaa sekin varmasti olisi.  Tämä Olli Karhin kirja ilmestyi Eliinan ollessa 55-vuotias. Jo siihenastiseen elämään oli mahtunut paljon. Eliinan ja hänen puolisonsa Tasin avioliitto oli pitkään todella vaikea. Kun Eliina tuli uskoon, se kiristi välejä entisestään. Toisaalta Eliina sai kokea iloa uskostaan ja Jumalan johdatuksesta, kun hän sai kutsun evankelistaksi. Odotuksen ja Jumalan koulujen jälkeen ovet työhön avautuivat aikanaan ihmeellisesti, ja niin alkoivat kiertävän puhujan työn ilot ja surut.  Lopulta myös Eliinan ja Tasin suhde korjaantui, aivan ihmeellisesti sekin, ja myöhemmin Tasikin tuli uskoon. Eliina sai

Tässä kirjassa Ville Männistö jakaa kokemuksiaan Afganistanista, jossa hän on ollut lähetystyössä vaimonsa Johannan kanssa. Samalla Männistö kirjoittaa koko ajan niille, jotka miettivät omaa lähetyskutsuaan. Jokaisen luvun lopussa on siihen liittyvästä aiheesta oma erillinen lukunsa lähetystyöhön haluavan ihmisen näkökulmasta.  Männistö kirjoittaa johdatuksesta, kokemattomuudesta, epäilyistä, epäonnistumisista, oikeasta ajoituksesta, kentällä vastaan tulevista haasteista, omien lahjojen löytämisestä ja monesta muusta. Osa näistä ajatuksista sopii yhtä hyvin meillekin, jotka pohdimme oman kutsumuksemme toteutumista täällä kotimaassa.  Minähän esimerkiksi en monestakaan syystä voisi itse lähteä lähetystyöhön, mutta se on aihe, josta on aina kiinnostavaa lukea. Ja tämä oli todella antoisa kirja, vaikka itsellä ei olisikaan lähetyskutsua. Toisaaltahan lähetyskäsky on annettu meille kaikille, ja monien kohdalla se toteutuu juuri kotimaassa. Myös lähettäjiä tarvitaan.  Afganistan jos mikä on

Hartaus kuukauden jokaiselle päivälle Kuvat Timo Liiri   Tämä syksyn uutuuskirja on kooltaan pieni, mutta sisällöltään suuri. Pastori Lasse Pesulla on taito sanoa muutamalla sanalla isoja asioita. Hän osaa myös avata ilosanomaa Jeesuksesta nykyihmiselle ymmärrettävällä kielellä.  Kirjassa on lyhyt hartauskirjoitus kuukauden 31 päivälle. Lisäksi melkein joka aukeamalla on Timo Liirin upeita luontokuvia eri puolilta Suomea. Erityisen paljon niissä on Lapin maisemia, joiden joukossa on myös muutama kuva Ruotsin ja Norjan puolelta. Kansallispuistot ja luontopolut näkyvät tulleen Liirille tutuiksi. Luonnon, luontokuvien ja Lapin ystäville ihana kirja siis myös siltä osin.  Lasse Pesulla on selkeänä esillä se tärkein, sanoma syntien anteeksiantamuksesta. Lisäksi hän jakaa rohkaisua elämän vaikeuksien keskellä kamppaileville. Rohkaisee uskomaan Jumalan hyvyyteen, luottamaan hyvään ja armolliseen Jeesukseen, joka voi sytyttää toivonkipinän toivottomankin tuntuisissa tilanteissa. Hyvyyden lähte