Ville Männistö: Heräsin Afganistanissa

Tässä kirjassa Ville Männistö jakaa kokemuksiaan Afganistanista, jossa hän on ollut lähetystyössä vaimonsa Johannan kanssa. Samalla Männistö kirjoittaa koko ajan niille, jotka miettivät omaa lähetyskutsuaan. Jokaisen luvun lopussa on siihen liittyvästä aiheesta oma erillinen lukunsa lähetystyöhön haluavan ihmisen näkökulmasta. 

Männistö kirjoittaa johdatuksesta, kokemattomuudesta, epäilyistä, epäonnistumisista, oikeasta ajoituksesta, kentällä vastaan tulevista haasteista, omien lahjojen löytämisestä ja monesta muusta. Osa näistä ajatuksista sopii yhtä hyvin meillekin, jotka pohdimme oman kutsumuksemme toteutumista täällä kotimaassa. 

Minähän esimerkiksi en monestakaan syystä voisi itse lähteä lähetystyöhön, mutta se on aihe, josta on aina kiinnostavaa lukea. Ja tämä oli todella antoisa kirja, vaikka itsellä ei olisikaan lähetyskutsua. Toisaaltahan lähetyskäsky on annettu meille kaikille, ja monien kohdalla se toteutuu juuri kotimaassa. Myös lähettäjiä tarvitaan. 

Afganistan jos mikä on todellinen extreme-maa, josta voi kertoa hurjia, jännittäviä ja hauskojakin tarinoita. Eli kuten Männistö toteaa, eiväthän ne kaikki tilanteet sillä hetkellä naurattaneet, mutta jälkeenpäin niistä saa hauskoja tarinoita kerrottavaksi. Aina lampaan silmien syömisestä ja vuohien kanssa mutaisella pellolla afganistanilaisissa vaatteissa kahlaamisesta lähtien. 

Kirjan nimi tulee sen alusta, jossa Ville Männistö kertoo, miten hän heräsi Afganistanissa talon ohi lentävien sotilashelikopterien meteliin. Oli talvi, ja lämpötila talossa oli nollassa. Sähköäkään ei sinä yönä ollut. Pian taustalta kuului konekiväärien rätinää. Tervetuloa Afganistaniin! Männistö toteaa. 

Vaaroja Afganistanissa onkin todella paljon. Ihmeellistä oli lukea, miten Männistöt välttyivät joskus talebanien iskuilta, kun Villelle tuli tunne, että tuota tilaa ei pidä vuokrata toimistoa varten, vaikka se olisi ollut niin hyvä, eikä lennolle pidä tällä kertaa lähteäkään perjantaina, vaan vasta lauantaina. 

Toisaalta eri ihmisten kohdalle Jumalalla on erilainen suunnitelma. Jonkun lähetin on tarkoitus jatkaa vielä elämää; jonkun toisen talebanit onnistuvat tappamaan - ja miten nuori hänkin oli. 

Ihaninta oli tietysti lukea siitä, miten sielläkin ihmisiä tuli uskoon. Kun afganistanilaisilla ei ole Raamattua, ja useat ovat myös luku- ja kirjoitustaidottomia, Jeesus on ilmestynyt monille unissa. Myös muita ihmeitä Afganistanissa tapahtuu. Männistö kertoo paikallisista kristityistä, joilla oli yksinkertainen usko siihen, että Jumala on voimallinen vastaamaan heidän rukouksiinsa. Ja niin esimerkiksi sairaita parani, kun uskovat rohkeasti rukoilivat heidän puolestaan - ja taas tuli lisää ihmisiä uskoon. Eräs nainen vapautui riivaajien vallasta, kun Männistöjen työkaveri rukoili hänen puolestaan. Samalla nainen myös parani sairaudestaan. 

Männistöt menivät Afganistaniin vuonna 2007. Siihen aikaan siellä oli vapaampaa. Kun talebanit ovat nyt taas päässeet valtaan, tuntuu surulliselta ajatella, miten vaikea tilanne siellä on nyt. Mutta vielä nytkin rukouksessa on voimaa! Kunpa muistaisimmekin rukoilla myös Afganistanin puolesta. Varmasti tällainen kirja voi tuoda sen maan monen esirukoilijan sydämelle. 

Elämän Sanan Kustannus 2021 

127 sivua 

Alkuteos: I Woke Up in Afghanistan 

Suomentanut Salla Rintamäki