Olli Karhi: Eliina Heinonen - evankelista

Tämä rakastetun evankelista Eliina Heinosen elämäntarina on yksi lempikirjoistani, jonka olen lukenut useamman kerran. Eliina eli kuitenkin kirjan ilmestymisen jälkeen vielä melkein 30 vuotta, joten olisi ihanaa, jos joku vielä kirjoittaisi hänestä elämäkerran, jossa olisi ne viimeisetkin vuosikymmenet. Yhtä puhuttelevaa, koskettavaa, mukaansatempaavaa ja värikästä luettavaa sekin varmasti olisi. 

Tämä Olli Karhin kirja ilmestyi Eliinan ollessa 55-vuotias. Jo siihenastiseen elämään oli mahtunut paljon. Eliinan ja hänen puolisonsa Tasin avioliitto oli pitkään todella vaikea. Kun Eliina tuli uskoon, se kiristi välejä entisestään. Toisaalta Eliina sai kokea iloa uskostaan ja Jumalan johdatuksesta, kun hän sai kutsun evankelistaksi. Odotuksen ja Jumalan koulujen jälkeen ovet työhön avautuivat aikanaan ihmeellisesti, ja niin alkoivat kiertävän puhujan työn ilot ja surut. 

Lopulta myös Eliinan ja Tasin suhde korjaantui, aivan ihmeellisesti sekin, ja myöhemmin Tasikin tuli uskoon. Eliina sai kokea Jumalan apua myös kiusauksien, sairauksien ja rahahuolten keskellä. 

Evankelistan kutsumuksesta, työstä, monista puhetilanteista ja ihmisten kohtaamisista kirja kertoo koskettavasti. Siitä, millaista tunne-elämän vuoristorataa se voi olla, ja miten voi olla vaikeaa uskoa omalle kohdalleen sitä armoa, jota toisille julistaa. Miten oman huonouden ja syntisyyden kohtaaminen kääntyy siunaukseksi. Vain sitä kautta voi toisiakin syntisiä kutsua Jumalan syliin. 

Tässä kirjassa on niin paljon kaikkea, ettei sitä osaa kunnolla täällä blogissa jakaa. Joka lukukerralla joku eri kohta rohkaisee uudella tavalla, riippuen siitä, mikä elämäntilanne itsellä milloinkin on. Eliina Heinosen tarina on nimittäin monella tavalla aivan valtavan rohkaiseva. Se on myös täynnä väriä ja savolaista huumoria, kuten Eliina itsekin oli. 

Karas-Sana 2002, 3. painos 

1. painos 1996

203 sivua