H. E. Wisløff: Turvassa kaikesta huolimatta

H. E. Wisløffistä oli puhetta vähän aikaa sitten Ninuska lukee -blogissa, kun Ninuska oli lukenut hänen kirjansa Hiljaisia hetkiä. Itse olen lukenut joskus Wisløffin Lupausten tähtitaivaan, ja lukisin mielelläni uudestaankin, jos se vain joskus löytyisi meidän täyteen ahdetuista kirjahyllyistämme. 

Mutta ilokseni löysin tämän Turvassa kaikesta huolimatta kirpputorilta tässä yhtenä päivänä. Wisløff kertoo pappina vierailleensa paljon vanhusten ja yksinäisten ihmisten luona, ja kun heidän tilanteensa ovat tulleet tutuiksi, tässä hartauskirjassaan hän haluaa tervehtiä erityisesti heitä. 

Kuitenkin Wisløff onnistuu rohkaisemaan ja lohduttamaan monella tavalla meitä nuorempiakin. Ovathan monet kirjan aiheista sellaisia, joita elämässä tulee vastaan iästä riippumatta. Heikot, epäilevät, ahdistuneet, syntejään ja laiminlyöntejään katuvat, poisnukkuneita rakkaitaan surevat, väsyneet, rukousvastauksia jo pitkään odottaneet ja selittämättömiä vaikeuksia kokeneet - kaikki saavat lohdullisia terveisiä Taivaan Isältä, joka huolehtii meistä, ja Jumalalta, joka voi. 

Tietysti näissä teksteissä läsnä on myös kuoleman lähestyminen ja taivastoivo. Ja on niitä vanhojen ja / tai yksinäisten ihmisten elämään kuuluvia kysymyksiä. Yksinäisyyteen liittyen Wisløff esimerkiksi rohkaisee, että vaikka se tuntuu kipeältä, sillä on meidän elämässämme myös tehtävänsä. Kaikessa toimeliaisuudessaan ihminen helposti unohtaa Jumalan, mutta yksinäisyys on lähetetty luoksesi auttajaksi, joka ohjaa ajatuksesi ja mielesi kohti iankaikkista maailmaa. Yksinäisyys tuntuu tyhjyydeltä, mutta Jumala haluaa täyttää yksinäisyytesi, Wisløff julistaa. 

Kirjassa on paljon ihania kohtia, joita voisi täällä jakaa. Tässä pari otetta: 

Tänä päivänä kaikuu sinulle taivaasta sana: Silloinkin kun sanot, ettet näe häntä, hän näkee kyllä sinun pulmasi, ja sinun on rukoiltava häntä. Hänen näkemänsä on ratkaisevaa, ei se, minkä sinä näet. Ei ole pimeyttä, jonka lävitse hänen katseensa ei tunkeutuisi. Unohtaisiko Jumala lapsensa? Mahdotonta! Unohtaisiko uskollinen Jumala sen, joka on luottanut häneen? Mahdotonta! 

  Hän odottaa sinua taivaassa. Siellä olet puhdas kuin pulmunen. Kyllä hän hellii kultaistaan! Olet yhtä täydellisesti hänen huomassaan pimeydessä kuin silloin, kun iloitset armon auringossa. 

  Rukoile häntä! Hetkinen vain, ja sitten valkenee pilvetön aamu. Ei ole niin synkkää pilveä, ettei sen takaa kajastaisi aurinko! Ei ole niin pitkää yötä, ettei sitä seuraisi aamunkoitto.  

Luvusta Ahdistuksen hetket 

Hebrealaiskirjeessä (12:3) puhutaan väsymyksestä ja toivon menetyksestä, mutta siinä sanotaan myös, mitä sinun on tehtävä, jotta et väsyisi ja menettäisi toivoasi: Ajattele häntä! 

  Väsyneen suurin kiusaus on se, että hänen ajatuksensa helposti alkavat kierrellä hänessä itsessään. Mietit kaikkea, mitä sinulta näyttää puuttuvan, kaikkea, mikä ei ole niin kuin pitäisi olla, kaikkea, mihin olet syyllinen, ja kaikki tämä tärvelee ilosi ja mielenrauhasi. 

  Mutta älä ajattele itseäsi, vaan ajattele häntä. Hän on uskon alkaja ja täyttäjä. Ajattele, miten suuresti hän rakastaa juuri sinua. Hän ei moiti sinua väsymyksesi tähden. Hän ei nuhtele sinua. Hän ymmärtää sinua tavattoman hyvin ja on hengessä luonasi. Hän tahtoo ottaa sinut luokseen ja pyytää, että näkisit, mitä omistat Kristuksessa. 

Luvusta Voimaa väsyneelle 

Tulipa vähän pitkätkin pätkät näistä. Mutta siinä vähän näytettä siitä, millaista H. E. Wisløffin julistus on. Muistinkin, että myös se Lupausten tähtitaivas oli juuri tällaista, hyvin rohkaisevaa ja hoitavaa sanaa. 

Kirjapaja 1972, 6. painos 

97 sivua 

Norjankielinen alkuteos Trygg tross alt 

Suomentanut J. M. Talaskivi