Dayna Curry & Heather Mercer: Toivon vangit

Toimittanut Stacy Mattingly 

Amerikkalaiset Dayna Curry ja Heather Mercer olivat nuoria lähetystyöntekijöitä Afganistanissa, kun he joutuivat talebanien vangeiksi elokuussa 2001. Samaan aikaan vangittiin muitakin työntekijöitä avustusjärjestöstä, jossa he työskentelivät. Tässä kirjassa Dayna ja Heather kertovat tarinansa siitä, millaisia olivat nuo kurjuuden, pelon ja epätietoisuuden kuukaudet afganistanilaisissa vankiloissa. 

Aluksi lähetit joutuivat pelkäämään "vain" sitä, millaisen rangaistuksen he saisivat. Talebanit pohtivat kuolemanrangaistustakin, vaikka aikaisemmin ulkomaalaiset olivat saaneet lievempiä rangaistuksia. 

Mutta ei siinä vielä kaikki. Syyskuussa tapahtuivat järkyttävät Amerikan terrori-iskut, ja sen jälkeen vangit joutuivat pelkäämään vielä sitäkin, milloin amerikkalaiset alkavat pommittaa Afganistania. Ja kun pommitukset sitten alkoivat, vaarana oli, että he kuolisivat omien maanmiestensä pommeihin ennen kuin ehtisivät päästä vapaiksi ja pois maasta. 

Suurlähetystö ja ties ketkä kaikki tekivät koko ajan paljon työtä tilanteen ratkaisemiseksi, mutta aika kului. 

Kaiken tämän ohella kirja kertoo vankien arjesta, tunteista joita he kävivät läpi, rohkaisusta jota saivat Jumalalta, ja pienistä iloistakin, joita arjessa sentään joskus oli. Koska lähetit saivat olla yhdessä, he viettivät joka päivä jumalanpalveluksia ja rukoushetkiä. He rukoilivat paljon Afganistanin puolesta. Vankilassakin he saivat kohdata myös paikallisia ihmisiä, mikä oli tärkeää. Afgaanien takiahan he olivat maahan tulleet. 

Mitä vapautumiseen tulee, tilanne ehti loppua kohti mennä koko ajan toivottomammaksi. Ei näyttänyt olevan enää mitään keinoa päästä vapaaksi. Kaikki oli mahdotonta. Mutta lähetit rukoilivat ihmettä, koska Jumala oli ainoa, jolta apua enää saattoi odottaa. 

Jännitys todella tiivistyi loppua kohti. Siinä oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Naiset totesivat itsekin, että heistä tuntui kuin he olisivat olleet elokuvassa. 

Oli ihanaa lukea siitä, miten se Jumalan apu sitten tuli. Tilanne ei sittenkään ollut toivoton, koska Jumalalle oli kaikki mahdollista. Lähetit saivat myös nähdä, miksi oli sittenkin kaikkein ihaninta päästä vapauteen juuri silloin eikä jo aikaisemmin, vaikka heillä itsellään oli ollut niin kiire päästä pakoon. 

Niinhän se on. Jumala voi vastausta viivyttäessään valmistella jotain vielä isompaa siunausta kuin se, johon me olisimme valmiita tyytymään. Hän tietää mitä tekee; hänellä on tilanne hallinnassa silloinkin, kun meistä tuntuu toivottomalta. Toivoa on! 

Aikamedia 2003 

361 sivua 

Alkuteos: Prisoners of Hope - The Story of Our Captivity and Freedom in Afghanistan (2002) 

Suomentanut Terhi Hakala