Pamela Rosewell: Corrie ten Boomin viisi hiljaista vuotta

Corrie ten Boomin palveluksessa oli aina joku seuralainen ja avustaja, kun hän matkusteli julistajan tehtävässään ympäri maailmaa. Kun edellinen seuralainen oli menossa naimisiin vuonna 1976, Tante Corrie (kuten häntä nimitettiin), kutsui tehtävään tämän kirjan kirjoittajan, englantilaisen Pamela Rosewellin. 

Corrie oli jo yli 80-vuotias, Pamela puolestaan vasta kolmekymppinen. Nuori nainen ymmärsi, että Corrien terveys oli jo heikkenemässä. Sydämessä Corriella olikin vikaa. Pamela ihmetteli, miten kovaa työtahtia Corrie silti piti yllä. Vaikka Pamela oli nuori, hänelle oli raskasta pysyä mukana vauhdissa. Hän koki palvelijan tehtävän uuvuttavana ja itselleen vieraana; talokin oli aina täynnä väkeä, vaikka olisi kuinka väsyttänyt tai ollut muita kiireitä. Corrie ei käännyttänyt ketään pois. 

Sen verran Tante Corrie kuitenkin jo hidasti tahtia, että hankki itselleen pysyvän kodin Amerikasta ja keskittyi tekemään työtä siellä: kirjoja ja elokuvia. 

Pamela puolestaan sai kipuiluihinsa varmuuden Jumalalta, että oli hänen tehtävänsä olla Corrien kanssa loppuun asti. 

Vaikka kirjan nimi puhuu viidestä vuodesta, oikeasti tässä kerrotaan yhteensä seitsemästä Corrie ten Boomin elämän viimeisestä vuodesta. Sen ajan Pamela Rosewell vietti hänen palveluksessaan. Ne kaksi ensimmäistä vuotta Corrie pystyi vielä työskentelemään. 

Mutta sitten tuli sairaus. Se olikin niin rankka sairaus, että minulta jäi tämä kirja kesken siinä vähän yli puolessavälissä, mistä ne viisi hiljaista vuotta alkavat. Minulla kun on taipumusta ahdistua omista ja läheisten todellisista sairauksista ja vielä niistäkin, joita kuvittelen minun ja läheisteni saavan. Niinpä en kestä kovin paljon sairauskuvauksia. Aloin heti pelätä, että tämäkin tulee omalle kohdalle. 

Niinpä en osaa kertoa kirjan lopusta muuta kuin että Pamelan seuralaisen rooli vaihtui hoitajan työksi. Ja loppusanoista kurkkasin, että Corrien kuoltua Pamela sai nähdä omassa henkilökohtaisessa elämässään, mihin tehtävään Jumala oli häntä kaiken tämän kautta valmistanut. 

Päivä Oy 

197 sivua 

P. S. Nyt olen yrittänyt rajoittaa älypuhelimen selaamista, ja käyn netissä eli siis bloggerissakin vain läppärin kautta kerran päivässä, joskus pari kertaa ja kiireisimpinä päivinä en ollenkaan. Se onkin rauhoittanut elämää kummasti. Vastaukset kommentteihin voivat siis tulla viiveellä. Toivottavasti pystyn jatkossakin pitämään kiinni tästä systeemistä.