Maria Anne Hirschmann: Hansi, tyttö joka rakasti hakaristiä

Löysin kirpputorilta tällaisen vanhan kirjan, jossa ei ollut edes kansipapereita. Ei siis ollut takakansitekstiäkään, mutta kirjan nimi herätti uteliaisuuteni. Ja tosi kiinnostavaa luettavaa tämä olikin. En malttanut lopettaa lukemista, ja onneksi sain kirjan loppuun illalla ennen kuin oli aika mennä nukkumaan. 

Maria Anne Hirschmann kertoo kirjassa oman elämäntarinansa. Hän oli orvoksi jäänyt tyttö, joka kasvoi kuolleen äitinsä ystävän perheessä Tšekkoslovakian saksankielisellä Sudeettialueella. Perheen isä vihasi Mariaa ja kohteli häntä ankarasti, mutta onneksi äiti oli lempeä ja piti häntä omana rakkaana lapsenaan. 

Kuitenkin Maria oli vain köyhä orpotyttö, jonka elämä oli vaikeaa. Onni potkaisi häntä sen jälkeen, kun natsijoukot miehittivät Tšekkoslovakian, marssivat kylään ja ilmoittivat tulleensa "vapauttamaan" heitä. Saksankielisinä Sudeettialueen asukkaat olivat nyt etuoikeutettuja, ja erityinen kunnia tuli Marialle, kun hänet valittiin Prahaan erikoiskoulutukseen nuorten natsijohtajaksi. Siellä hän sai opiskelukavereiltaan tuon lempinimen Hansi. 

Äiti oli kasvattanut Marian uskomaan Jeesukseen ja pelkäsi tytön lähtiessä, että hän luopuisi nyt uskostaan. Ja niin siinä tietysti kävikin. Eiväthän natsit uskoneet Jeesukseen, koska hän oli juutalainen. He uskoivat vain johonkin korkeampaan voimaan ja Führeriin. Mariakin rakasti ja palvoi Hitleriä ja alkoi pitää Raamattua vanhanaikaisena kirjana, jota uusi sukupolvi ei enää tarvinnut. 

Mitä kaikkea sitten tapahtui, kun tuli sota, joka kesti monta vuotta? Ja entä sodan jälkeen, kun natseista tuli vihattuja  ja vainottuja? Miten Maria silloin selvisi? Hänen tarinassaan on monia jännittäviä ja koskettavia käänteitä. Sodan jälkeen kaikki särkyi ja hajosi, mutta vähitellen Maria sai taas elämän syrjästä kiinni. Hän löysi myös Jeesuksen takaisin elämäänsä. Sittenkin rauha tuli Jeesukselta, jota hän oli niin halveksinut. Kun taas kaikki, mitä natsit olivat luvanneet, olikin ollut petosta. 

Kirjasta kävi ilmi, ettei Mariaa koskaan ehditty liittää natsipuolueeseen. Ja vaikka hän oli innokas natsijohtaja, hän ei ollut koskaan kuullut keskitysleireistä. Eli eivät niistäkään tienneet edes kaikki natsit, eivät ainakaan sellaiset kuin nuori Maria. 

Odotin koko ajan, että hän kertoisi, miltä hänestä sitten tuntui, kun sai tietää keskitysleireistä - varmaan vasta sodan jälkeen. Mutta sitä ei tässä kirjassa kerrottu. 

Jos tällaisen vanhan kirjan onnistuu löytämään, niin on kyllä kiinnostava lukuelämys. 

Ristin Voitto 1975 

292 sivua 

Alkuteos: Hansi, the Girl Who Loved the Swastika (1973) 

Suomentanut Mirja Nippala 

P. S. Tänään 18.2. vietetään lukurauhan päivää. Lukemisiin!