Silmät ristissä

Tämä pieni kirjanen osoittautui nimensä mukaiseksi. Se tarjoaa lohtua ja rohkaisua heikkoon hetkeen, ja pieni kun on, sitä jaksaa lukea väsyneenäkin. Jos masentaa ja tekisi mieli suklaata, mutta sitä ei ole, kirjan tekstit ovat kuin erilaisia konvehteja, joita voi jäädä maistelemaan. Ainakin minusta tuntui siltä; suklaata kun ei juuri nyt sattunut olemaan jemmassa...  Kirjan ovat toimittaneet Marja Sevón ja Merja Pitkänen . Siihen on valittu lyhyitä ajatuksia useilta eri kirjoittajilta, esimerkiksi Matti Lintiseltä, Hilja Aaltoselta, Seppo Jokiselta, Oswald Chambersilta ja Charles Spurgeonilta. Vain muutamia mainitakseni. On siellä muutama tuntemattomaksi jääneen henkilönkin ajatus sekä monia jakeita Raamatusta.  Jaan tähän näytteeksi joitakin kirjan ajatuksista.  Herraan uskovat ja luottavat ihmiset  kestävät tämän päivän murheet  huomisen ilon voimalla.  Silti: ilo voi tulla jo tänäänkin!   Matti Lintinen  Jumalan oma,  jonka talletukset ovat  Hänen pankissaan  taivaallisessa kultak

Palestiinalaisen Mosab Hassan Yousefin isä on yksi Hamasin perustajista. Vaikka isä oli luonteeltaan lempeä ja kuului Hamasissakin maltillisiin johtajiin, ei hän toisaalta yrittänyt estää toisia olemasta väkivaltaisia. Käytännössä hän siis kuitenkin hyväksyi väkivallan. Vankilassakin hän Hamas-johtajana istui monesti.  Mosab itse kasvoi pienestä pitäen vihaamaan juutalaisia. Eikä hän ehtinyt vielä edes käytännön toteutukseen väkivaltaisissa haaveissaan, kun joutui jo vankilaan.  Tästä seurasivat yllättävät käänteet: miten juutalaisia sydämensä pohjasta vihannut Mosab päätyi työskentelemään Israelin agenttina ja miten hän kaiken lisäksi löysi Jeesuksen?  Tämä oli todella jännittävä tositarina, jota ei olisi malttanut jättää kesken sitten, kun tapahtumat pääsivät kunnolla vauhtiin. Varsinkin nuo Mosabin agenttivuodet olivat kuin olisi parasta jännäriä lukenut. Mutta ennen kaikkea hänen tarinansa on ihana todistus siitä, mitä Jumala voi tehdä jopa vihaisen terroristinalun sydämessä ja elä

Vielä vähän uushenkisyyttä - vaikka tämän kirjan ilmestymisen aikaan vuonna 2005 puhuttiin vielä New Agesta. Marjut Vironhovi käy tässä dialogia edellisen teoksensa Vapaaksi valkoisen valheen verkosta kanssa. Aihe tarvitsee nimittäin jatkuvaa päivitystä, sillä New Age / uushenkisyys kehittyy koko ajan; aina tulee jotain uutta, joka houkuttelee ihmisiä uutuudenviehätyksellään. Nythän viimeisin, vielä melko uusi päivitys näistä asioista on kirja  Kaunis pahuus , jonka luin vähän aikaa sitten.  Vironhovia huolestuttaa se, miten jopa kristityt saattavat hakea apua uskomushoidoista, ja puhutaan, että mitä väliä sillä on, mihin filosofiaan tai uskomukseen hoito perustuu, kunhan se auttaa. Mutta sillä on väliä. Uskomushoitojen taustalla on mitä epäkristillisimpiä oppeja. Vaikka hoidon antaja tai hoidettava ei edes tietäisi taustalla vaikuttavista voimista, siellä ne ovat.  Kirja esittelee esimerkiksi joogaa, meditaatiota, akupunktiota, homeopatiaa, aromaterapiaa ja erilaisia epämääräisiä mie

Tämä Olavi Eskolan elämäntarina on alun perin ilmestynyt suomeksi nimellä Syöksykierre . Minä suurena espanjan kielen ystävänä ilahduin kerran, kun löysin kirjan espanjaksi käännettynä, ja tänään sitten innostuin lukemaan sen.  Olavi Eskola syntyi ja kasvoi Kokkolassa. Nuori poika vietti paljon aikaa satamassa, jossa hän nautti vapauden ilmapiiristä ja haaveili onnenmaasta. Hänen oli vaikea sopeutua tavalliseen arkeen. Olavi Eskolalla oli hyvä äiti, mutta isä oli alkoholisti. Ja kun äidillekin alkoi tulla infarkteja, pelko hiipi pojan elämään. Muutenkin hän oli epävarma ja kärsi alemmuuskompleksista. Eikä hän äidin kuolemaa pelätessään pystynyt keskittymään koulussa, ja niin 13-vuotiaana alamäki sitten alkoi.  Isänsä jälkiä seuraten pojasta tuli alkoholisti. Hän sekoitti päätään myös lääkkeillä. Seurasi kuritushuonetta, vankilaa, psykiatrista sairaalaa. Todella rankkaa elämää. Se kaikki tuntui toivottomalta näin luettunakin. Miten tuollaisesta todellisesta syöksykierteestä voisi päästä

Minusta tämän kirjan nimi oli aina kuulostanut epäilyttävältä. Mutta kävikin ilmi, ettei kiinalainen Watchman Nee suinkaan kannusta ottamaan käyttöön sielun piileviä voimia, vaan varoittaa niistä.  Nee opettaa, että paratiisissa Aadamilla oli käytössään paljon suurempi sielun voima kuin meillä nyt. Mutta syntiinlankeemuksen jälkeen myös meidän sielumme voima on langennutta, ja se on sidottuna meidän lihassamme. Eikä sitä pidä yrittää vapauttaa sieltä.  Saatana käyttää ihmisen sielun voimaa, Jumala puolestaan toimii Pyhän Hengen ja meidän uudistuneen henkemme kautta. Jumala ei koskaan työskentele ihmisen sielun voimalla, sillä se on hänelle käyttökelvoton, Nee kirjoittaa.  Saatana kyllä halusi jo syntiinlankeemuksessa saada ihmiset uskomaan, että teistä tulee niin kuin Jumala. Mutta jos ihminen käyttää sielunsa piilevää voimaa ja alkaa pitää itseään jumalana, hän ei palvele Jumalaa, vaan itseään. Hyvän ja pahan tiedon puun merkitys oli riippumattomuus, elämän puu taas merkitsee riippuvu

Hanska on itsessään tyhjä ja veltto eikä pysty tekemään mitään, ennen kuin sen sisään laitetaan käsi. Niin mekin voimme olla Jumalan hanskoina, kun hän toimii meidän kauttamme. Meillä jokaisella on erilainen luonne, lahjat, terveys, elämäntilanne ja niin edelleen, ja niin myös tapoja olla Jumalan käytössä toisten ihmisten elämässä on lukemattomia. Jokainen voi löytää itselleen sopivimmat tavat. Monia tapoja löytyy tästä Jennifer Rees Larcomben kirjasta, ja itsehän voi aina keksiä niitä vielä paremmin itselleen sopivia.  Kirja kertoo monipuolisesti lähimmäisen auttamisesta, palvelemisesta, rohkaisemisesta ja todistuksena olemisesta niille, jotka eivät ole uskossa. Larcombe kertoo valtavat määrät kiinnostavia tarinoita siitä, mitä hänen tuntemansa ihmiset ovat tehneet, miten he ovat onnistuneet ja miten epäonnistuneet. Hän myös rohkaisee, että heikkoina ja rajoituksinemmekin voimme olla Jumalan käytössä.  Aluksi onkin paljon lukuja eri vastaväitteistä, joita meillä voi olla tähän aiheese

Arabipojan tie muslimien herättäjäksi   Aaron Ibrahim kasvoi Abu Goshin arabikylässä Jerusalemin lähellä. Hänen perheessään oltiin maltillisia muslimeja. Juutalaisiakaan ei vihattu, ja Aaron kävi jopa juutalaista koulua. Hän oppi myös suhtautumaan tyttöihin tasa-arvoisesti, kun usein muslimipojat kasvatetaan pitämään pitämään itseään tyttöjä parempina.  Nuorena Aaron Ibrahim tapasi kibbutsilla suomalaisen Sarin. He rakastuivat ja menivät naimisiin Suomessa, jonne jäivät sitten asumaan. Myöhemmin he kyllä asuivat jonkin aikaa Ruotsissakin, kun lähtivät muslimityöhön, josta tuli heille elämäntehtävä. Suomessa Aaronkin tuli nimittäin lopulta uskoon, ja hänestä tuli suomalaisen Avainmedia Lähetysjärjestön arabiankielisen työn perustaja ja kehittäjä. Ibrahimit ovat olleet jo vuosikymmenien ajan mukana kasvavassa muslimeja tavoittavassa mediatyössä.  Tuosta työstä, siinä koetuista voitoista ja uusista aluevaltauksista mutta toisaalta vastustuksestakin kirja sitten kertoo yksityiskohtaisesti