Siirry pääsisältöön

Aaron Ibrahim: Islamin muureja murtamassa

Arabipojan tie muslimien herättäjäksi 

 Aaron Ibrahim kasvoi Abu Goshin arabikylässä Jerusalemin lähellä. Hänen perheessään oltiin maltillisia muslimeja. Juutalaisiakaan ei vihattu, ja Aaron kävi jopa juutalaista koulua. Hän oppi myös suhtautumaan tyttöihin tasa-arvoisesti, kun usein muslimipojat kasvatetaan pitämään pitämään itseään tyttöjä parempina. 

Nuorena Aaron Ibrahim tapasi kibbutsilla suomalaisen Sarin. He rakastuivat ja menivät naimisiin Suomessa, jonne jäivät sitten asumaan. Myöhemmin he kyllä asuivat jonkin aikaa Ruotsissakin, kun lähtivät muslimityöhön, josta tuli heille elämäntehtävä. Suomessa Aaronkin tuli nimittäin lopulta uskoon, ja hänestä tuli suomalaisen Avainmedia Lähetysjärjestön arabiankielisen työn perustaja ja kehittäjä. Ibrahimit ovat olleet jo vuosikymmenien ajan mukana kasvavassa muslimeja tavoittavassa mediatyössä. 

Tuosta työstä, siinä koetuista voitoista ja uusista aluevaltauksista mutta toisaalta vastustuksestakin kirja sitten kertoo yksityiskohtaisesti. On esimerkiksi monia rohkaisevia tarinoita muslimien ihmeellisistä uskoontuloista. Kirjan lopussa, sen viimeisessä liitteessä on vielä Al Hayat -kanavan saamia katsojapalautteita eri maista. Niissäkin kerrotaan ihmeellisiä asioita uskoontuloista ja monista ihmeparanemisistakin. 

Muslimityössä eletään nykyään ihmeellistä aikaa, koska kuten Aaron Ibrahim kertoo, viime vuosikymmenien aikana muslimeja on tullut uskoon enemmän kuin edellisten 1400 vuoden aikana yhteensä. Tähän suurena syynä on varmasti satelliittitelevision ja myöhemmin internetin ja uusien media-alustojen synty. Mediatyön kautta on mahdollista tehdä työtä suljetuissa maissa ja tavoittaa suuria kansanjoukkoja, joita ei muuten pystyttäisi tavoittamaan. 

Kirja kertoo kyllä myös siitä, miten nykyään muslimityötä voidaan tehdä länsimaissakin, kun heitä on tullut tänne paljon turvapaikanhakijoina. Heitä on tullut paljon uskoonkin täällä. Vaikka jotkut voivat teeskennellä kristittyä saadakseen turvapaikan, monet uskoontulot ovat kuitenkin olleet aitoja. 

Aaron Ibrahim iloitsee mediatyön tuloksista: 

Kahden viime vuosikymmenen aikana Al Hayatille ja meidän yhteistyökumppaneillemme ilmoitettujen uskoontulojen määrä on noussut satoihintuhansiin. Kanava ja sen ohjelmantekijät saavat päivittäin voimakkaita henkilökohtaisia todistuksia siitä, kuinka Jumala on toiminut ihmisten elämässä sen jälkeen, kun he ovat katsoneet ohjelmiamme. On kuin olisi joulu joka päivä, kun luen näitä katsojien viestejä. Tämä työ on rankkaa mutta upeaa! 

Onhan tosiaan vastustustakin. Muslimimaailmassa monet ovat suuttuneet ohjelmista ja tappouhkauksiakin on tullut. Mutta Jumala on siunannut työn. 

Kun muslimitaustaisista kristityistä puhutaan, myös kristittyjen vaino tulee esiin tässä kirjassa. 

Myös juutalaisille lähetetään hepreankielisiä ohjelmia; tästäkin työstä Aaron Ibrahim kertoo. Ja vaikka hän on itse helluntailainen, hänen työnsä on ollut hyvin yhteiskristillistä. Eräskin Al Hayatin ohjelmien tekijä oli ortodoksi (taisi olla koptikristitty). Ja muistaakseni Israelissa Aaron Ibrahimin kotiseudulla eräät katoliset nunnat ovat rukoilleet paljon työn puolesta. 

Tämä kirja on massiivinen tietopaketti muslimityöstä kiinnostuneille.  

Avainmedia 2023 
346 sivua 
Englanninkielisestä käsikirjoituksesta suomentanut Susanne Ihatsu-Seppälä 

Kommentit

  1. Tämä kirja on ollut pitkään mielessäni. Kuuntelen monesti Avainradiota (Radio Dei:ltä), jossa Aaron on usein. Kiva, kun kirjoitit tästä kirjasta:) Muutenkin blogissasi on paljon kiinnostavia kirjoja! Siunausta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä hyvä kirja, suosittelen! Mediatyö on aina kiinnostanut minua ja meille tulee Avainmedian lehtikin. Sinunkin blogissasi on paljon kiinnostavia kirjoja 😊 Siunausta sinulle! 🙏

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Thelma Sangster: Revitty huntu

Tämä kirja kertoo Gulshanista, rikkaan pakistanilaisen perheen tyttärestä. Hänen elämässään kaikki olisi ollut hyvin, mutta hän oli sairastanut puolivuotiaana polion ja menettänyt liikuntakykynsä. Gulshanin isä rakasti kuitenkin tytärtään valtavasti, vaikka oli toivonut hänestä poikaa.  Isä oli valmis tekemään kaikkensa, että Gulshan paranisi. Hartaina muslimeina he rukoilivat Allahia parantamaan Gulshanin. Isä vei hänet jopa Englantiin, jossa olisi parempia lääkäreitä, mutta sekään ei auttanut. Viimeinen toivo oli pyhiinvaellus Mekkaan - mutta edes se ei auttanut.  Ihmeen kautta Gulshan kuitenkin löysi Jeesuksen, josta kerrotaan Koraanissa, että hän paransi sairaita. Ja vuosia rukoiltuaan tuota tuntematonta Jeesusta Gulshan sai kohdata hänet keskellä yötä omassa huoneessaan ja kokea ihmeellisen parantumisen.  Niin Gulshanista tuli kristitty ja sen myötä Gulshan Ester. Usko Jeesukseen toi hänen elämäänsä paljon vastustusta ja vainoa perheen ja muidenkin muslimien taholta. Mutta Gulshan

Jennifer Rees Larcombe: Toivoton tapaus

Tämä kirja on matka toivottomuudesta toivoon.  Vuonna 1982 Jennifer Rees Larcombe oli onnellinen kuuden lapsen äiti, muistaakseni 39-vuotias. Hän sairastui kuitenkin enkefaliittiin, aivojen ja selkäydinkalvon tulehdukseen, johon liittyi myös hermotulehdus. Sairastuminen vammautti hänet pahasti ja aiheutti valtavat määrät hankalia oireita. Aluksi Larcombe oli pitkään sairaalassa ja jopa kuolemaisillaan. Sitten hänet siirrettiin erääseen kuntoutuspaikkaan, josta hän lopulta pääsi kotiin, mutta elämä siellä oli hyvin vaikeaa. Ja vuosien varrella aina uusiutuvat aivotulehdukset saivat hänet joka kerta entistä huonompaan kuntoon.  Koko perhe oli kriisissä, ja Jennifer itse vajosi masennukseen. Mutta vaikka aihe on rankka, kirja on silti yllättävän valoisa (rankan alun jälkeen). Jo takakannesta käy ilmi, että lopulta Larcombe sai kokea ihmeellisen paranemisen - kylläkin vasta kahdeksan vuoden sairastamisen jälkeen. Mutta ei valoisuus tule vain paranemisesta, vaan jo siitä, että jossain vaih

Maria Anne Hirschmann: Hansi, tyttö joka rakasti hakaristiä

Löysin kirpputorilta tällaisen vanhan kirjan, jossa ei ollut edes kansipapereita. Ei siis ollut takakansitekstiäkään, mutta kirjan nimi herätti uteliaisuuteni. Ja tosi kiinnostavaa luettavaa tämä olikin. En malttanut lopettaa lukemista, ja onneksi sain kirjan loppuun illalla ennen kuin oli aika mennä nukkumaan.  Maria Anne Hirschmann kertoo kirjassa oman elämäntarinansa. Hän oli orvoksi jäänyt tyttö, joka kasvoi kuolleen äitinsä ystävän perheessä Tšekkoslovakian saksankielisellä Sudeettialueella. Perheen isä vihasi Mariaa ja kohteli häntä ankarasti, mutta onneksi äiti oli lempeä ja piti häntä omana rakkaana lapsenaan.  Kuitenkin Maria oli vain köyhä orpotyttö, jonka elämä oli vaikeaa. Onni potkaisi häntä sen jälkeen, kun natsijoukot miehittivät Tšekkoslovakian, marssivat kylään ja ilmoittivat tulleensa "vapauttamaan" heitä. Saksankielisinä Sudeettialueen asukkaat olivat nyt etuoikeutettuja, ja erityinen kunnia tuli Marialle, kun hänet valittiin Prahaan erikoiskoulutukseen nuo