Marie Chapian: Liian hyviä tälle maailmalle

Tämä todella vaikuttava ja koskettava kirja kertoo tositapahtumista Jugoslaviassa toisen maailmansodan aikana ja siitä eteenpäin. Päähenkilöinä ovat slovenialaiset Jozeca ja Jakob sekä heidän perheensä (enimmäkseen kirjassa ollaankin Sloveniassa). Kovacit ovat kokosydämisiä uskovaisia, jotka kaikkien muiden jugoslavialaisten tavoin joutuvat kokemaan suuria kärsimyksiä sodan aikana ja sen jälkeen. Toisaalta he ovat kuitenkin voimakkaita rukoilijoita, jotka riippuvat kiinni Jumalassa niin hädän kuin onnenkin hetkinä, ja he saavat kokea suuria rukousvastauksia niin omalla kohdallaan kuin monien muidenkin kohtaamiensa ihmisten elämässä. Monia tulee heidän kauttaan uskoonkin. 

Kirja rohkaisee meitäkin rukoilemaan hellittämättä. Kovacien tarina kertoo ihanasti Jumalan rakkaudesta, suuruudesta ja voimasta suurten kärsimystenkin keskellä. On puhuttelevaa, miten Jakob ja Jozeca jaksoivat uskoa Jumalaan ja hänen hyvyyteensä sodan julmuuksien keskellä, kun monen muun uskovan usko horjui tai jopa romahti. Eivätkä he sentään ainoita uskossa säilyneitä olleet. Heillä oli aina myös toiset uskovat tukenaan. 

Jozecan uskoa sodan kauhujen keskellä kuvaa eräs hänen rukouksensa: 

Voi Jumala! Voi Herrani Jeesus! Minä rakastan Sinua tästä kriisistä huolimatta. Minä rakastan Sinua, vaikka kaduilla on verta ja kaikkialla on konekivääreitä ja panssarivaunuja ja hakaristejä. Minä rakastan Sinua, vaikka mieheni on kaukana luotani. Rakastan Sinua, vaikka en koskaan enää saisi nähdä omaa Jakobiani... 

Nykyään kun sota on meitäkin niin lähellä, tämä kirja oli hyvin pysäyttävää luettavaa. Välillä siinä kerrottiin todella kauheista julmuuksista, mutta ei niitä niin paljon ollut, ettei herkkäkin ihminen olisi pystynyt lukemaan. Ainakin minä selvisin tästä. Jumalan suuret teot kaiken keskellä jäivät kuitenkin päällimmäisiksi. Ja kirja on todella mukaansatempaavasti kirjoitettu, se vie mennessään. 

Sen lukemalla oppi myös paljon Jugoslaviasta ja sen historiasta. Toisen maailmansodan aikana ensin Saksa miehitti Jugoslavian, ja sitten tulivat vielä italialaiset. Koska jugoslaaveilla ei ollut mitään mahdollisuutta pärjätä ylivoimaa vastaan, he muodostivat ison partisaaniliikkeen, joka kulki ympäriinsä tekemässä natseihin kohdistuneita tuhotöitä (joita valitettavasti aina seurasivat natsien kostoiskut). Mutta kaiken tämän lisäksi maassa oli paljon sisäisiä ristiriitoja ja keskenään taistelevia ryhmittymiä, joten pelkkä ulkopuolelta tullut vihollinen ei riittänyt.  Tilanne oli kyllä todella rankka ja monimutkainen.  

Kirjan Heprealaiskirjeestä otetun nimen perusteella olin luullut, että se kertoisi kristittyjen vainoista, ja miksei se vähän kertonut niistäkin. Katoliset ja ortodoksit eivät suvainneet baptisteja, joita tämän kirjan henkilöt olivat. Ja sodan jälkeen kommunistitkin ehtivät keskittyä kristittyjen vainoamiseen. Mutta suuri osa kirjasta kertoo sodasta, natsimiehityksen ja partisaanien ajasta. Silloin kärsivät kaikki, vaikka eivät olisi uskoneet mihinkään. 

Valtavan puhutteleva kirja tämä kyllä oli. Toivottavasti sen sanoma ei pääse ajan kuluessakaan unohtumaan: sanoma uskosta vaikeuksienkin keskellä, muistutus rukoilla (nyt myös Balkanin maiden puolesta) ja muistutus siitä, miten ihmeellisiä rukousvastauksia Jumala voi antaa. Hänelle on kaikki mahdollista!  

Minulle suositeltiin myös Christmas Carol Kauffmanin kirjaa Kätketty sateenkaari. Sekin on tositarina ja kertoo Serbiasta. Tämän jälkeen kiinnostaisi lukea sekin! 

Ristin Voitto 1984 

301 sivua 

Alkuteos: Of Whom the World Was Not Worthy (1978) 

Suomentanut Juhani Nieminen