Armo jää - Kalevi Lehtisen sanoja vuosien varrelta

-
Toimittanut Päivi Häkkinen 

Kun evankelista Kalevi Lehtinen oli kuollut kesällä 2011, muutamaa vuotta myöhemmin ilmestyi tämä kirja, johon on koottu hänen ajatuksiaan eri aiheista. Päivi Häkkinen on käynyt läpi Lehtisen tukirenkaalleen kirjoittamat kirjeet neljän vuosikymmenen ajalta ja koonnut sieltä sellaisia ajatuksia, jotka tuntuivat olleen evankelistalle tärkeitä ja ominaisia. Mukana on hiukan pitempiä otteita kirjeistä sekä upeita lyhyitä sitaatteja ja hiukan runojakin. 

Tekstit on jaettu kolmen otsikon alle: Matkapäiväkirjasta, Armon valtameri ja Herra armahda maailmaa. Kalevi Lehtinen sanoittaa hienosti Jumalan ihmeellistä armoa, maailman hätää ja tarvetta kuulla Jeesuksesta sekä monia, monia muita aiheita. 

Vuosien varrella ajatuksia on herännyt niin Irlannin tilanteesta (1980-luvun lopulla), koko Eurooppaa vaivaavasta toivottomuudesta, Amerikan terrori-iskuista kuin vuoden 2008 talouslamastakin. Kaikessa Kalevi Lehtinen näkee, että ainoa lääke maailman pimeydessä vaeltaville ihmisille on syntien anteeksiantamus ja Jeesuksen opetukset lähimmäisen rakastamisesta. 

Rohkaisevasti Lehtinen on kirjoittanut kärsimyksestä keväällä 1980. Vaikka me näin jälkeenpäin tiedämme, että pitkäperjantain jälkeen tuli pääsiäinen, Jeesuksen äitiä tai edes Jeesusta itseään se ei kärsimyksen hetkellä lohduttanut. Samoin meillä voi olla elämässämme tilanteita, joissa emme pysty näkemään eteenpäin: 

Vaikkemme uhrin ja luopumisen keskellä näekään tulevaa pääsiäisaamua, Jumala näkee sen kuitenkin. Silloinkin, kun me näemme vain pimeyttä ja ratkaisemattomia ongelmia, Jumalan näkökulmasta tuska, kärsimys, ongelmat, uhrit ja neuvottomuus eivät merkitse luolaan vaan tunneliin joutumista. Luola on umpikuja, mutta tunnelissa ei ole takaseinää. Tunneli voi olla pimeä, mutta se johtaa valoon - Jumalan yllättävien mahdollisuuksien uuteen maailmaan. 
  Pitkäperjantaina Jumala ei antanut vastausta Jeesuksen tuskanhuutoon. Mutta vastaus tuli pääsiäisaamuna: Minä en ole sinua koskaan hylännyt. Sama vastaus kuuluu meille: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä". (Hepr. 13:5) 

Armon rannattomasta valtamerestä Kalevi Lehtinen julistaa muun muassa, ettei Jumala ole anteeksiantamuksen suhteen vähittäiskauppias, vaan tukkukauppias. Hän ei anna anteeksi pieni pala kerrallaan, yhtä syntiä tänään ja toista huomenna, vaan hänen anteeksiantamuksensa on täydellinen. 

Armosta Lehtisellä on muutenkin monia hienoja oivalluksia - myös tässä kirjassa. 

Paljon ja monenlaista puhuttelevaa sisältöä mahtuu näille sivuille. Ohuehko, mutta sanomaltaan suuri kirja! 

Esipuheen on kirjoittanut Kalevi Lehtisen ystävä Olli Valtonen. Kirjan lopussa myös Leena Lehtinen muistelee edesmennyttä puolisoaan. 

Kustannus Oy Uusi Tie 2014 
104 sivua 
Kansi: Kari Turunen 
Kannen kuva: Jani Laukkanen 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hilja Aaltonen: Taivas laulaa

-
Kun evankelista Hilja Aaltonen oli täyttänyt 90 vuotta syksyllä 1997, seuraavana vuonna julkaistiin tämä kirja, johon on koottu hänen 90-luvun alussa pitämiään puheita. Mukana on myös Hilja Aaltosen runoja, ja aivan lopussa on muutama Matti Niemelän Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa -kirjasta lainattu luku. Tuo kirjahan kertoo Hilja Aaltosen elämästä ja työstä. Noissa kyseisissä luvuissa Matti Niemelä kertoo hänen kutsumusvaljaistaan sielunhoitajana, julistajana, profeettana, runoilijana, kirjoittajana ja sillanrakentajana eri suuntien kristittyjen välillä.  Tämä oli aivan ihana, nimensä veroinen kirja. Kyllä siinä taivas lauloi ja sydän lauloi, kun luki näitä lukuja - eli Hilja Aaltosen puheita. Ne olivat niin puhuttelevia ja koskettavia, että usein ei pystynyt lukemaan kuin yhden luvun kerrallaan. Sitten oli pakko pysähtyä ja jäädä miettimään, sulattelemaan lukemaansa.  On harmi, etten koskaan ehtinyt kuulla Hilja Aaltoselta kuin yhden lyhyen puheenvuoron Tampereen Pi...
Read more »

Jennifer Rees Larcombe: Toivoton tapaus

-
Tämä kirja on matka toivottomuudesta toivoon.  Vuonna 1982 Jennifer Rees Larcombe oli onnellinen kuuden lapsen äiti, muistaakseni 39-vuotias. Hän sairastui kuitenkin enkefaliittiin, aivojen ja selkäydinkalvon tulehdukseen, johon liittyi myös hermotulehdus. Sairastuminen vammautti hänet pahasti ja aiheutti valtavat määrät hankalia oireita. Aluksi Larcombe oli pitkään sairaalassa ja jopa kuolemaisillaan. Sitten hänet siirrettiin erääseen kuntoutuspaikkaan, josta hän lopulta pääsi kotiin, mutta elämä siellä oli hyvin vaikeaa. Ja vuosien varrella aina uusiutuvat aivotulehdukset saivat hänet joka kerta entistä huonompaan kuntoon.  Koko perhe oli kriisissä, ja Jennifer itse vajosi masennukseen. Mutta vaikka aihe on rankka, kirja on silti yllättävän valoisa (rankan alun jälkeen). Jo takakannesta käy ilmi, että lopulta Larcombe sai kokea ihmeellisen paranemisen - kylläkin vasta kahdeksan vuoden sairastamisen jälkeen. Mutta ei valoisuus tule vain paranemisesta, vaan jo siitä, että jos...
Read more »

Marjut Hovi: Kaunis pahuus

-
Faktaa uushenkisyydestä   Tällaiset kirjat ovat entistä tarpeellisempia nykyään, kun uushenkisyys kukoistaa yhä enemmän Suomessa ja maailmalla. Marjut Hovi kertoo esimerkiksi, että suhteessa asukaslukuun suomalaiset joogasivat eniten maailmassa vuonna 2020. Sellaiset asiat kuin jooga ja mindfulness ovat tulleet niin yleisiksi, että niihin törmää terveydenhuollossa ja ties missä. Kansalaisopistoissa on mitä erilaisimpia uskomushoitoihin liittyviä kursseja: on monenlaista joogaa, meditaatiota, akupainantaa, aromaterapiaa, vyöhyketerapiaa ym. ym...  Uushenkisyydessä uskotaan ihmisen omiin voimiin, ihmisen loputtomaan kykyyn kehittää itseään entistä pitemmälle - ja ihmisen jumalallisuuteen. Opetetaan, että ihmisen pitää saada yhteys omaan itseensä, kun se yhteys on muka katkennut, mutta kukaan ei muista, että todellisuudessa yhteys Jumalaan on se, joka on katkennut. Jumalan sijasta ihmisellä on Suuri Minä. Kaikki pyörii tuon minän ympärillä, ja tekojen hyvyys tai pahuuskin riippuu...
Read more »