Timo Soini ja Anssi Tiittanen: Kristuksen jalanjälki

Tässä viime vuoden uutuuskirjassa Timo Soini kertoo ajatuksiaan uskosta ja elämästä sekä muistelee omia vaiheitaan poliitikkona, kristittynä ja tavallisena ihmisenä. Hän puhuu soinimaisen suoraan, värikkäästi ja usein humoristisestikin, joten teksti on mukaansatempaavaa. Myös itseironia on Soinilla hallussa. 

Kristuksen jalanjälki avaa lukijalle sitä, miten Timo Soini kasvoi uskoon, miten hänestä tuli katolilainen ja miten hänestä tuli poliitikko - maalaisen, työläisen ja pienen ihmisen puolustaja. 

Kuten kirjan sisältö, myös sen toteutus on mielenkiintoinen: Timo Soini ja Anssi Tiittanen tekivät metromatkan Soinin kotikulmilta Espoon Iivisniemestä aina Helsingin Mellunmäkeen asti. Matkan varrella he pysähtyivät useilla asemilla ja kävivät läpi Timo Soinin eri paikkoihin liittyvää henkilöhistoriaa. Eikä vain sitä, vaan myös monia yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, joita nousi esiin esimerkiksi Keilaniemen huippuyrityksiä, Hakaniemen Metallitaloa tai kontulalaisia duunareita ja laitapuolen kulkijoita katsellessa. 

Kirjan tyyli on mukavan jutustelevaa ja helppolukuista; onhan se suunnattu aivan tavallisille ihmisille. Vaikka välillä puhutaan yhteiskunnallisista asioista tai muistellaan Soinin poliittisia vaiheita, teksti ei ole kuivan asiapitoista. Ja kaiken lomassa vuorottelevat koko ajan myös kristillinen usko ja aivan tavallinen ihmisen elämä. 

Yksi välipysäkkikin kirjassa on. Kesken Itä-Helsingin metromatkan siirrytäänkin Vantaalle Rekolan kirkkoon, jossa Timo Soini pitää puhetta. Nykyään häntä pyydetään paljon seurakuntiin puhumaan, ja hän menee, oli kysymyksessä sitten luterilainen kirkko tai vapaat suunnat. Ironista on, että vain omassa seurakunnassaan Soini ei saa puhua, koska katolisessa kirkossa puhuvat vain papit. 

Soinilla on nasevia ajatuksia Suomen ja suomalaisen kristillisyyden tilasta. Hän toteaa, että Jumala antoi Moosekselle kymmenen käskyä, mutta nykyään ihminen haluaa käskyttää Jumalaa. Kuitenkaan kristillisessä uskossa ei ole kysymys siitä, mitä Timo tai joku muu ajattelee, vaan mitä Jumala ja Jeesus ajattelevat. Vielä nykyäänkin tarvittaisiin synnin ja parannuksen julistusta, mutta sen sijaan kirkko puhuu lähinnä ilmastonmuutoksesta.  

Ilmastoasioista on lähtenyt liikkeelle myös Soinin viljelemä ajatus Kristuksen jalanjäljestä. Se syntyi hänen mukaansa vastaiskuna hiilijalanjäljelle ja sen pienentämiselle, josta joka paikassa puhuttiin. Soini sanoo: 

Kristuksen jalanjälkeä pitää suurentaa. Mietin kyllä, miten jalanjäljen voi jättää sydämeen. Kyse on seuraamisesta. Kristus kutsui seuraamaan häntä. Ja kun seurataan, kävellään samaan suuntaan, jalanjäljissä. Toivottavasti myös ymmärtäen itse sanaa ja sanomaa, ettei jää pelkäksi kuljeskeluksi. Sillä seurata voi myös etäältä ja jättää sydämensä sivuun. Seuraajasta voi tulla seurailija.

Soini muistuttaa myös, ettei tärkeintä ole raha, terveys, ihmissuhteet tai oikea puolue vallassa, vaan iankaikkinen elämä. Ja vaikka mainitsin tuossa aikaisemmin synnin ja parannuksen julistuksen tarpeellisuuden, kyllä Soini puhuu myös syntien anteeksiantamuksesta. Siitä Jumalan armosta, jota hän itsekin tarvitsee ja jota me kaikki tarvitsemme. 

Tämä oli kiinnostava tapa tutustua lähemmin Timo Soinin ajatteluun. Hänellä on paljon hyvää sanottavaa, sillä hän uskaltaa puhua suoraan sellaisistakin asioista, joista nykyään pitäisi vaieta. Soini ei pyytele Kristuksen jalanjäljissä kulkemistaan anteeksi, vaan uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä kristittynä ja muutenkin ihmisenä. 

Aikamedia 2024 

172 sivua 

Kansi: Aikamedia Oy / Karen Hagqvist 

Kannen kuva: Jani Laukkanen