Olavi Eskola: Hellettä molemmin puolin Atlanttia

Tämä kirja koostuu kolmesta keskenään aivan erilaisesta osasta, jotka yhdessä antavat monipuolisen kuvan lähetystyöntekijän elämästä. 

Baptistipastori Olavi Eskola on ollut lähetystyössä Espanjassa, ja kirjan ensimmäinen osa Vuorten tarina viekin lukijan sinne Espanjan upeisiin vuoristomaisemiin. Eskola kuvailee paikallista maisemaa, ihmisiä ja elämänmenoa niin värikkäästi, että on helppo eläytyä ja kuvitella itsensä mukaan tuohon kaikkeen. 

Siellä pienessä vuoristokylässä Eskola kohtaa kylän ainoat kolme protestanttista uskovaa. Hän jakaa lukijoille vuorten tarinan: mitä evankeliset uskovat noilla vuorilla joutuivat aikoinaan kokemaan. Raamattuakin piti lukea salaa, eikä kokoontumisia olisi saanut järjestää, ellei halunnut poliisia kimppuunsa. 

Kirjan toinen osa viekin sitten Afrikkaan asti, nimittäin Burkina Fasoon. Siellä oli vuosien ajan lähetystyössä espanjalainen aviopari Antonio ja Montse, jotka molemmat olivat ennen uskoontuloaan olleet narkomaaneja. 

Myös Burkina Fasossa koettiin monia värikkäitä ja dramaattisiakin vaiheita. Lukiessa sai myös hiukan tietoa tuosta niin tuntemattomasta maasta. Kun joskus sortuu kuvittelemaan, että Afrikka on niin kristitty maanosa, niin kyllä ainakin tämän kirjan ilmestyessä Burkina Fasossa oli eniten muslimeja ja animisteja. Katolisia oli 10 % ja protestantteja vain 1-2 %. Paljon hätää ja avun tarvetta siellä myös oli, ja varmasti on edelleen. 

Kolmas osa on Olavi Eskolan henkilökohtainen Atlantin ylityksen päiväkirja. Keväällä 1990 Eskola, joka oli itsekin nuorena työskennellyt merillä, ylitti Atlantin rahtilaivalla ja jatkoi Panaman kanavan läpi Tyynelle valtamerelle ja Los Angelesiin. 

Valtameren ylityksestä ja laivaelämästä oli kiinnostavaa lukea. Mutta tuo matka ei ollut Olavi Eskolalle pelkkä siirtyminen paikasta toiseen, vaan myös matka omaan sisimpään. Hän kohtasi matkalla omaa rikkinäisyyttään ja kipukohtiaan. Tässä päiväkirjassa onkin myös paljon hienoja, syvällisiä pohdintoja uskosta, elämästä ja ihmisyydestä. Niistä sain omaankin elämääni ajattelemisen aihetta. 

Kaikin puolin hieno lukuelämys siis! Nautin kirjan kaikista kolmesta osasta. Yhdessä ne muodostivat hienon kokonaisuuden. Olavi Eskolalla on sellaista kielellistä lahjakkuutta, joka myös tekee lukemisen nautinnolliseksi. Ja ennen kaikkea kirjassa on hyvää hengellistä sanomaa. 

Aikamedia 2006 
233 sivua 
Ulkoasu ja kannen kuva Pertti Lukkarila 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hilja Aaltonen: Taivas laulaa

Jennifer Rees Larcombe: Toivoton tapaus

Marjut Hovi: Kaunis pahuus