Leena Mäkitalo (toim.): Taivaallisia naisia

Tämä kiinnostava kirja antaa monipuolisen kuvan naisten tekemästä työstä useissa kristillisissä kirkkokunnissa. 

Ensimmäisessä osassa esitellään jo edesmenneitä naisia 1100-luvulta 1900-luvulle asti. Hildegard von Bingen ja Dorothy Day olivat katolilaisia, Susanna Wesley oli metodistikirkon perustaneen John Wesleyn äiti, Catherine Booth puolestaan Pelastusarmeijan perustajan puoliso. Ellen G. White oli adventisti, Helena Konttinen luterilainen horrossaarnaaja ja äiti Gavrilia ortodoksi. 

Sitten kirja esittelee suomalaisten kirkkokuntien naisten tekemää työtä yleisesti. Siellä on Pelastusarmeija, metodistit, katolilaiset, ortodoksit, luterilaiset. Vapaakirkon lähetystyöntekijä Eila Hirvonen kertoo Kongossa tekemästään työstä, ja helluntailaisten edustaja jakaa helluntailaisten naisevankelistojen historiaa. Eri luvuissa puhutaan myös esimerkiksi diakonissoista ja naisista säveltäjinä. 

Kirjan viimeisessä osassa esitellään Suomessa toimivia katolisia, ortodoksisia ja luterilaisia naisten luostareita, sääntökuntia ja yhteisöjä. Tiedot ovat vuodelta 2006, jolloin kirja ilmestyi, eli nyt ei voi olla varma, minkä verran noissa asioissa on tapahtunut muutoksia suuntaan jos toiseenkin. 

Kun mukana on monia hyvin erilaisia kirkkokuntia, joidenkin tavat ja ajattelu avautuvat tietysti helpommin kuin toisten. Mutta on hienoa, että tällainen kirja on tehty. Näin naisena oli rohkaisevaa ja innostavaa lukea siitä kaikesta, mitä naiset ovat olleet tekemässä lähimenneisyydessä, satoja vuosia sitten tai jopa tuhat tai 2000 vuotta sitten. Noista alkuajan naisistakin kirjassa kerrottiin jotakin, esimerkiksi Roomalaiskirjeessä mainitusta Foibesta. Oli hienoa lukea, miten Jumala on näitä kaikkia kirjan naisia eri aikoina johdattanut ja käyttänyt niin monin eri tavoin. 

Kaikkea mahdollista nämä naiset olivat tehneet: saarnanneet, kirjoittaneet, toimineet diakoniatyössä, palvelleet, auttaneet köyhiä, puolustaneet sorrettuja. On ollut evankelistoja, nunnia, lähetystyöntekijöitä. Helena Konttisen ohella kerrotaan muistakin horrossaarnaajista, ja tuossa luvussa käydään läpi myös sitä, miten naiset muissa luterilaisen kirkon herätysliikkeissä toimivat tuohon aikaan. 

Mitä Helena Konttiseen tulee, horrossaarnaaminen oli kuulostanut minusta aina epäilyttävältä. Mutta ainakin se, mitä hänestä tässä kerrottiin, kuulosti ihan hyvältä. Hän sai horroksessa tietää paikalla olevien salaisia syntejä, mutta ei julistanut ainostaan niitä, vaan myös Jumalan valtavaa rakkautta ja syntien anteeksiantamusta. Niinpä monien ihmisten elämä muuttui Konttisen toiminnan vaikutuksesta. 

Jo vuonna 1915 Helena Konttinen sai myös tiedon siitä, että Israel palaa omaan maahansa. Suomen kristillisyyden tulevan tilan hän näki synkkänä; hän nimittäin näki, että Raamatusta tulisi lopulta kielletty kirja, ja että todellisia kristittyjä tultaisiin vainoamaan. Valitettavasti nykyään tämän toteutuminen ei vaikuta enää ollenkaan mahdottomalta. 

Mutta enemmän kuin nuo synkät näkymät minua tosiaan puhutteli se, miten nämä naiset saivat olla Jumalan käytössä, ja miten Jumala teki työtään heissä ja heidän kauttaan. 

Koska tässä kirjassa on niin monenlaista, varmasti siellä on jokaiselle jotain puhuttelevaa. Kirjan äärellä voi myös miettiä omaa paikkaansa ja tehtäväänsä tässä maailmassa. 

Kustantaja: Suomen Lähetysseura 2006 

Julkaisija: Suomen ekumeenisen neuvoston naisjaosto 

207 sivua 

Kannen ikoni: Vivi Ruottinen, kuva: Vexi Savijoki 

Graafinen suunnittelu ja taitto: Tanja Varonen, DA Graphics