Birger Thureson: Inkerin Lilja - Pakolaistytön tarina

Tästä inkerinsuomalaisen Liljan tositarinasta on niin houkutteleva postaus Ninuska lukee -blogissa, että innostuin vihdoin lukemaan kirjan, joka on kyllä ollut meillä omassa hyllyssä jo vuosikaudet. Ninuska kertoo ihmeellisistä rukousvastauksista vaikeissa olosuhteissa, ja niitähän tässä todella oli. 

Anna ja Antti Suomalainen elivät inkeriläisessä Rönölän kylässä kahden pienen tyttönsä Liljan ja Lydian kanssa. Työtä jouduttiin tekemään kolhoosissa, mutta oli kuitenkin rauha, ja heillä oli toisensa ja oma rakas kotikylänsä. Sitten syttyi sota, joka särki kerralla kaiken. Isä Antti vietiin muiden miesten mukana Siperiaan, Anna ja tyttäret jäivät Rönölään. Suunniteltu pako ei onnistunut. 

Elämä kotikylässä muuttui painajaiseksi. Siellä jouduttiin elämään sodan jaloissa saksalaisten armoilla, jatkuvassa pommitusten ja muiden vaarojen pelossa, aina vain pahenevassa nälässä ja kurjuudessa. Tilanne tuntui menevän koko ajan toivottomammaksi. Kuitenkin kaiken keskellä Anna ja tytöt rukoilivat Jumalaa ja saivat vaarojen keskellä kokea ihmeellistä varjelusta. Ja myös niitä ihmeellisiä rukousvastauksia - vaikka vastoinkäymisetkin olivat monesti musertavia. Taivaan Isä piti heidät kuitenkin hengissä kaiken keskellä. 

Kun kuitenkin kysymyksessä on pakolaistytön tarina, lopulta kylästä päästiin onneksi pakoon. Mutta rankka oli pakomatkakin. Annan pienet tyttäret joutuivat sodan ja vielä pakomatkankin aikana kokemaan sellaisia kauhuja, jotka olisivat hirvittäviä aikuisellekin. Miten ihmeessä lapset selvisivät kaikista noista kokemuksista? 

Loppua kohti kirja muuttuu koko ajan lohdullisemmaksi. Perhe sai kokea ihanaa Jumalan hyvyyttä ja huolenpitoa. Elämään tuli valoa. Oli taas ruokaa ja kaivattua turvallisuutta. 

Mutta suuri suru ja kaipaus perheellä oli aina sydämessään, kun he eivät tienneet Antti-isän kohtaloa. Oliko hän kuollut vai oliko elossa jossain Siperiassa? Ja jos Antti palaisi sieltä, löytäisikö hän koskaan perhettään? Saivatko Anna ja tytöt kuulla, miten hänen oli käynyt - sekin selviää kirjasta. 

Lapsesta asti Lilja sai oppia äidiltään, että kaikesta huolimatta he olivat Jumalan kämmenellä. Esimerkiksi kerran siellä Rönölän kylässä saksalaiset sotilaat tappoivat julmasti Lantisen perheen. Lilja oli kauhuissaan.  

Seitsenvuotiaan lettipäisen tytön sisällä pelko sotilaspukuisia miehiä kohtaan kasvoi. Heillä oli valta tehdä niin kuin halusivat. Eräänä päivänä he voisivat tulla sisälle taloon ja ampua kaikki. 

  - Äiti, kuolemmeko mekin? 

   Anna Suomalaisen silmäkulmissa kimalsivat kyyneleet, mutta hän hymyili tyttärelleen. 

  - Ennemmin tai myöhemmin meidän kaikkien on kuoltava. Kaikki me olemme Jumalan kädessä eikä meidän tarvitse pelätä. 

  Äidin mielestä niin moni asia oli Jumalan kädessä. Sen täytyy olla iso, ajatteli Lilja. 

  - Ovatko Lantisetkin Jumalan kädessä? 

  Anna nyökkäsi. 

  - Hekin. Pahat ihmiset voivat tehdä meille pahaa, mutta he eivät voi koskaan estää meitä olemasta Jumalan kädessä, muista tämä. 

Ristin Voitto 1986 

Alkuteos Lilja, flyktingflickan från Ingermanland (1985) 

251 sivua 

Suomentanut Kaj Aalto