Ville Männistö: Päädyin Pohjois-Koreaan

-
Tässäpä todella kiinnostava kirja! Jumala avasi aivan yllättäen kristilliselle Ruokkikaa nälkäiset -järjestölle oven avustustyöhön Pohjois-Koreaan. Heitä pyydettiin auttamaan sikäläisiä orpokoteja, että lapsilla olisi syötävää. 

Näissä merkeissä pastori, lähetyskoordinaattori ja itsekin lähetystyössä ollut Ville Männistö on tehnyt useita matkoja Pohjois-Koreaan. Siellä hän on saanut mahdollisuuden nähdä ja kokea paljon sellaista, mikä ei monelle ole mahdollista. Männistö on tavannut paljon paikallisia ihmisiä ja nähnyt länsimaalaisille esiteltäviä kulisseja, mutta myös todellista elämää. Hän toteaa, etteivät pohjoiskorealaisetkaan ole mitään robotteja, vaan persoonallisuuksia siinä missä me muutkin. He ovat myös hyvin ystävällisiä ja kiinnostuneita ulkomaalaisista, joita siellä harvoin näkee. 

Kirjassaan Männistö jakaa kokemuksia ja kohtaamisia matkoiltaan sekä toisaalta paljon tietoa tuosta salaperäisestä, suljetusta maasta. Kerrontaa höystää muutama matkoilla koettu humoristinenkin tilanne. 

Tämä oli jännittävä lukuelämys, mutta ennen kaikkea kirja, joka toivottavasti herättelee meitä rukoilemaan Pohjois-Korean puolesta. Ennen totalitarismin aikaa maan pääkaupunkia Pjongjangia sanottiin idän Jerusalemiksi; niin paljon kirkkoja ja kristittyjä siellä oli. Jumala, jolle on kaikki mahdollista, voi vieläkin avata tuon maan evankeliumille. 

Kirjan lopussa onkin rukous Pohjois-Korean puolesta. Männistö haastaa meitä myös auttamaan köyhiä. Hän muistuttaa, ettei kristityn ole tarkoitus olla itsekäs materialisti, joka haalii vain siunauksia itselleen, vaan Raamattu puhuu paljon köyhien auttamisesta. 

Lisäksi kirja kysyy, huomaammeko me ympärillämme olevat köyhät, väsyneet, yksinäiset, avun tarpeessa olevat ihmiset täällä kotimaassa. Kadulla, kaupassa, seurakunnassa. Lähetyskentällä on helpompi "nähdä ihmiset", mutta entä täällä omassa arjessa? 

Tämä oli niin hyvä ja innostava kirja, että taidanpa lukea myös Männistön aikaisemman teoksen Heräsin Afganistanissa. 

Kirjassa on myös paljon kirjoittajan ottamia valokuvia Pohjois-Koreasta ja paikallisista ihmisistä, mikä tekee lukuelämyksestä entistäkin kiehtovamman. 

KKJMK 2024 
171 sivua 
Suomennettu englanninkielisestä alkuteoksesta I Ended Up in North Korea

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hilja Aaltonen: Taivas laulaa

-
Kun evankelista Hilja Aaltonen oli täyttänyt 90 vuotta syksyllä 1997, seuraavana vuonna julkaistiin tämä kirja, johon on koottu hänen 90-luvun alussa pitämiään puheita. Mukana on myös Hilja Aaltosen runoja, ja aivan lopussa on muutama Matti Niemelän Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa -kirjasta lainattu luku. Tuo kirjahan kertoo Hilja Aaltosen elämästä ja työstä. Noissa kyseisissä luvuissa Matti Niemelä kertoo hänen kutsumusvaljaistaan sielunhoitajana, julistajana, profeettana, runoilijana, kirjoittajana ja sillanrakentajana eri suuntien kristittyjen välillä.  Tämä oli aivan ihana, nimensä veroinen kirja. Kyllä siinä taivas lauloi ja sydän lauloi, kun luki näitä lukuja - eli Hilja Aaltosen puheita. Ne olivat niin puhuttelevia ja koskettavia, että usein ei pystynyt lukemaan kuin yhden luvun kerrallaan. Sitten oli pakko pysähtyä ja jäädä miettimään, sulattelemaan lukemaansa.  On harmi, etten koskaan ehtinyt kuulla Hilja Aaltoselta kuin yhden lyhyen puheenvuoron Tampereen Pirkkahalli
Read more »

Jennifer Rees Larcombe: Toivoton tapaus

-
Tämä kirja on matka toivottomuudesta toivoon.  Vuonna 1982 Jennifer Rees Larcombe oli onnellinen kuuden lapsen äiti, muistaakseni 39-vuotias. Hän sairastui kuitenkin enkefaliittiin, aivojen ja selkäydinkalvon tulehdukseen, johon liittyi myös hermotulehdus. Sairastuminen vammautti hänet pahasti ja aiheutti valtavat määrät hankalia oireita. Aluksi Larcombe oli pitkään sairaalassa ja jopa kuolemaisillaan. Sitten hänet siirrettiin erääseen kuntoutuspaikkaan, josta hän lopulta pääsi kotiin, mutta elämä siellä oli hyvin vaikeaa. Ja vuosien varrella aina uusiutuvat aivotulehdukset saivat hänet joka kerta entistä huonompaan kuntoon.  Koko perhe oli kriisissä, ja Jennifer itse vajosi masennukseen. Mutta vaikka aihe on rankka, kirja on silti yllättävän valoisa (rankan alun jälkeen). Jo takakannesta käy ilmi, että lopulta Larcombe sai kokea ihmeellisen paranemisen - kylläkin vasta kahdeksan vuoden sairastamisen jälkeen. Mutta ei valoisuus tule vain paranemisesta, vaan jo siitä, että jossain vaih
Read more »

Marjut Hovi: Kaunis pahuus

-
Faktaa uushenkisyydestä   Tällaiset kirjat ovat entistä tarpeellisempia nykyään, kun uushenkisyys kukoistaa yhä enemmän Suomessa ja maailmalla. Marjut Hovi kertoo esimerkiksi, että suhteessa asukaslukuun suomalaiset joogasivat eniten maailmassa vuonna 2020. Sellaiset asiat kuin jooga ja mindfulness ovat tulleet niin yleisiksi, että niihin törmää terveydenhuollossa ja ties missä. Kansalaisopistoissa on mitä erilaisimpia uskomushoitoihin liittyviä kursseja: on monenlaista joogaa, meditaatiota, akupainantaa, aromaterapiaa, vyöhyketerapiaa ym. ym...  Uushenkisyydessä uskotaan ihmisen omiin voimiin, ihmisen loputtomaan kykyyn kehittää itseään entistä pitemmälle - ja ihmisen jumalallisuuteen. Opetetaan, että ihmisen pitää saada yhteys omaan itseensä, kun se yhteys on muka katkennut, mutta kukaan ei muista, että todellisuudessa yhteys Jumalaan on se, joka on katkennut. Jumalan sijasta ihmisellä on Suuri Minä. Kaikki pyörii tuon minän ympärillä, ja tekojen hyvyys tai pahuuskin riippuu siitä, s
Read more »