Jukka Norvanto: Satumaa - Turistipappina Kyproksella
Muun muassa Raamattu kannesta kanteen -ohjelmistaan tunnettu Jukka Norvanto vietti 20 vuotta sitten kaksi talvikautta turistipappina Kyproksella. Hänen vaimonsa Liisa puolestaan toimi siellä turistikanttorina. Näistä kokemuksista tämä kirja kertoo - enemmän Jukan näkökulmasta, mutta muutamassa luvussa kerrotaan myös Liisan tekemisistä. Musiikkityöstä - ja siinä sivussa Liisa ehti työskennellä myös kahvilassa, jossa pääsi kohtaamaan suomalaisiakin asiakkaita.
Kirjasta käy ilmi, että jo vuosia sitten Jukka Norvannolta on ilmestynyt Kyproksesta kertova kirja Onnellisten saari, josta en muista kuulleeni. Eli sitä en ole lukenut. Nyt Norvanto ehti vihdoin koota kirjaksi myös nuo omat kokemuksensa turistipapin työssä.
Monenlaista vaikeutta on aina jo uuden maan tapoihin sopeutumisessa. Kyproksella koettelemuksia on paljon liikenteessäkin, se kun on vasemmanpuoleinen. Oli siinä totuttelemista. Limassolin liikenne tuntui myös kovin ruuhkaiselta. Useamman kerran kirjassa päädytään harhailemaan ja eksymään, kun tiet ovat niin sokkeloisia, ja joskus karttakin oli vanhentunut.
Muutkin käytännön asiat tuntuivat vieraassa maassa vaikeilta, mutta niin vain lähti arki sujumaan. Norvannon työhön kuuluivat tietysti messut eri paikkakunnilla, mutta tärkeä työmuoto olivat hotelleissa pidetyt yhteislauluillat, joissa laulettiin niin maakuntalauluja, iskelmiä kuin hengellisiäkin lauluja. Kun sitten lopuksi oli papin puhe, eivät ihmiset lähteneet siinäkään vaihessa pois, vaan kuuntelivat senkin. Näihin lauluiltoihin suomalaisia oli helppo saada tulemaan, mutta kävi heitä kirkossakin.
Luonnollisesti papin työtä olivat myös sielunhoitokeskustelut ja sairaalavierailut. Melkein aina paikallisella klinikalla oli potilaana yksi tai useampi suomalainen.
Kun jumalanpalveluksia pidettiin katolisen kirkon tiloissa, ja suomalaisen papin asukin muistutti katolisen papin pukeutumista, joskus suomalaisia luultiin katolisiksi, ja niinpä heidän messuaan näytettiin jopa paikallisessa televisiossa paavin kuoleman jälkeen. Katolilaiset saattoivat myös tulla Norvannolle sielunhoitoon.
Suomalaisia on Kyproksella kolmenlaisia: saarella pysyvästi asuvia, pitkämatkalaisia eli "pitkiä", jotka tulevat Kyprokselle talveksi, ja viikkoturisteja. Paljon Norvanto kertoo elämästä ja työstä heidän parissaan.
Mutta Kypros on varsinainen kansojen sulatusuuni, jossa Norvantokin ehti tavata lukuisia eri kansallisuuksien edustajia. Jännittävintä luettavaa olivatkin kirjan loppupuolen kertomukset egyptiläisestä avioparista, eräästä Syyrian kurdista ja nuoresta latvialaisesta naisesta. Kaikkien heidän elämässään oli omat draamansa, joita jouduttiin selvittelemään.
Satumaa on kiinnostava kurkistus elämänmenoon Kyproksella. Joskus voisi lukea myös sen Onnellisten saaren.
203 sivua
Kansi Iiris Huuskonen
Kommentit
Lähetä kommentti