Kristina Fernström: Kutsumuksena esirukous

Ulla-Christina Sjöman lähikuvassa 

Helsinkiläinen Ulla-Christina Sjöman oli aivan tavallinen luterilainen lehtori, joka työskenteli ruotsinkielisessä Luukkaan seurakunnassa. Hän kyllä kaipasi ja rukoili jotain enemmän. Mutta kun jotkut Sjömanin raamattupiirin jäsenet päättivät lähteä Tukholmaan Karisma-konferenssiin, hän huolestui ja lähti mukaan "varjellakseen heitä hurmahenkisyydeltä". 

Tuosta matkasta sai kuitenkin alkunsa Sjömanin esirukoustyö. Mitä hänelle tarkkaan ottaen siellä tapahtui, sitä meille ei kerrota. Mutta Sjömanin rukousiltojen ja muun esirukoustyön kautta alkoi tapahtua ihmeellisiä asioita. Niistä on paljon todistuksia tässä kirjassa. Sairaita parani, avioliittoja eheytyi, taloudelliseen umpikujaan tuli ihmeellinen apu, kuivunut kaivo täyttyi vedellä, ja jollakin maatilalla sairastunut karja parani. 

Eikä ihmeellistä ole vain kaikki tuo, vaan nekin rukousvastaukset, jotka olivat erilaisia kuin toivottiin. Eräs nainen pahoitti mielensä, kun ei parantunut, vaan joutui jäämään pyörätuoliin. Mutta myöhemmin hän tuli tuomaan kiitosaihetta kokemastaan Jumalan hyvyydestä. Juuri sellaisena hän oli saanut olla Jumalan käytössä toisten vammaisten elämässä. 

Erään ateistin vaimo puolestaan kuoli, vaikka hänen puolestaan oli rukoiltu. Mutta juuri se olikin todellinen rukousvastaus, koska vaimon kuoleman hetki oli niin ihmeellinen, että tuo ateistimies tuli uskoon! Avun tarpeessa ei ollutkaan vaimo, vaan mies. Toisessa vastaavassa tapauksessa kuolinvuoteen äärellä uskoon tuli useita perheenjäseniä. 

Kirja rohkaiseekin ihanasti uskomaan Jumalan hyvyyteen, olipa rukousvastaus millainen tahansa. Eräs monia ihmeitä nähnyt lääkäri toteaakin: 

Tiedän tapauksia, että sairaus on jäänyt, mutta ahdistus väistynyt. Pelastus on tullut sairautta ja sen seurauksia tärkeämmäksi. 

Ulla-Christina Sjöman itse sanoo: 

Ennen kuin me hänessä (Jumalassa) löydämme rauhan sydämeemme ja omaantuntoomme, luulemme "onnen" riippuvan terveydestä tai muista elämän ulkonaisista tekijöistä. Etsimme Parantajaa, mutta löydämmekin Vapahtajan. Ja löydettyämme hänet elämä saa kulkea mitä raiteita kulkeekin, niin kuin hän parhaaksi näkee. 

Hengellinen paraneminen on aina tärkeintä. Mutta paljon kirja kertoo niitä ihania paranemisia ja muita ihmeellisiä rukousvastauksia, joista on aina yhtä rohkaisevaa kuulla! Kaikkea tällaista mekin saamme itsellemme ja toisillemme rukoilla. Vaikkakin myös opetella Jumalan tahtoon suostumista silloin, kun hän toimii toisin kuin pyydämme. 

Församlingsförbundets Förlags Ab 1992 

156 sivua