Tytti Träff: Elämä voittaa

Niilo Yli-Vainion tarina 

Tämä Niilo Yli-Vainion elämäkerta on julkaistu sen suuren herätyksen keskellä, josta hänet parhaiten muistetaan. Mutta tuosta ajasta kerrotaan vain lyhyesti kirjan lopussa. Sehän oli kirjan ilmestyessä vuonna 1978 ihmisille muutenkin tuttua asiaa. 

Sen sijaan tämä teos kertoo Yli-Vainiosta paljon sellaista, mistä en ollut ennen lukenut, koska liikkeelle lähdetään jo hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Tytti Träff kuvailee myös Yli-Vainion pitkää työuraa helluntaisaarnaajana, sitä kaikkea mitä oli jo kauan ennen tuota suurta herätystä. 

Yli-Vainion lapsuus oli hyvin köyhä, ja hän itse oli vilkas poika, jolla ei tullut aika pitkäksi. Suojelusenkeleillä riitti työmaata, kun Niilo-poika hankkiutui uudestaan ja uudestaan vaarallisiin tilanteisiin. Niilo piti pitää hengissä; olihan jo isoäiti ennustanut hänen syntyessään, että tämä poika ei kuole, koska hänestä tulee pappi. 

Nuoresta pitäen Niilo joutui tekemään töitä köyhän lapsuudenperheensä elättämiseksi. Monenlaista työtä hän ehti tehdä, kunnes tuli sota. Sen jälkeen tuli uskoon ensin vaimo Linnea, myöhemmin myös Niilo. 

Pian hän alkoi kiertää evankelistana ja työskenteli vuosien varrella saarnaajana useissa helluntaiseurakunnissa. Monesti kun Yli-Vainio meni uuteen seurakuntaan, siellä alkoi herätys. Kun seurakunta sitten näytti pärjäävän jo omillaankin, Yli-Vainio siirtyi eteenpäin; hän kun oli sydämeltään evankelista ja herätyskokousten pitäjä. 

Paljon ehti tapahtua siellä, missä hän milloinkin vaikutti. Jo tuolloin parani joskus sairaitakin Yli-Vainion rukousten kautta. Niin Niilo kuin Linnea-vaimokin joutuivat myös käymään läpi omat vakavat sairautensa. Omat ihmeelliset paranemisensakin he molemmat saivat kokea. 

Mutta sairautta Niilossa oli loppuun asti. Marraskuussa 1977 Suomen Viikkolehti kirjoittikin: Jumala käyttää vanhaa sairasta miestä ja katso, vavahdus on käynyt yli maan. (Mitä vanhuuteen tulee, tuon lehden ilmestyessä Niilo oli 57-vuotias 😄) 

Sairausvuosinaan hän oli usein napissut kärsimyksiään, mutta tajusi nyt, että ilman niitä Jumala ei olisi voinut häntä käyttää. Yli-Vainio oppikin kiittämään myös kärsimyksistä, joiden kautta häntä oli valmistettu uuteen tehtäväänsä. Noin suurta tehtävää ei kestäisi, jos ei olisi tarpeeksi pohjalastia pitämässä ihmistä pystyssä. 

Suurin osa kirjasta oli minulle sitä uutta, mitä en ennen Yli-Vainiosta tiennyt, kuten tuokin, että hänen työnsä kautta syntyi herätyksiä monin paikoin jo ennen sitä hänen viimeisten vuosiensa suurta herätystä. 

Ristin Voitto 1978 

214 sivua