Heidi Tohmola: Jumalan lupauksia Israelille... ja vähän omallekin kohdalle

Tämä kirja on aivan huikean värikäs kuvamatka Pyhään maahan, uskomme juutalaisille oliivipuun juurille - ja samalla Jumalan ihaniin lupauksiin niin juutalaisille kuin meille muillekin. Jokainen aukeama on täynnä väriä ja toinen toistaan upeampia valokuvia Israelista. 

Heidi Tohmola kertoo tässä vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassaan asuneensa 2000-luvun 16 ensimmäistä vuotta Israelissa. Onko hän sen jälkeen malttanut pysyä Suomessa, sitä en tiedä. Mutta maa ja kansa on hänelle joka tapauksessa hyvin tuttu. Niinpä Tohmola jos kuka on meille lukijoille oivallinen matkaopas sinne Pyhälle maalle. Hän esittelee kuvin ja sanoin lukuisia Raamatun tapahtumiin liittyviä paikkoja jakaen aina samalla myös aiheeseen liittyvää Raamatun rohkaisua, niitä Jumalan ihania lupauksia. 

Myös paikallisia ihmisiä päästään tapaamaan noilla matkoilla. Siellä tulee vastaan esimerkiksi lammaspaimen, viininviljelijä ja eräs sefardijuutalainen. Minullekin selvisi vihdoin, keitä ovat sefardijuutalaiset - ja että heihin liittyy jopa lupaus Obadjan kirjassa: Ja Jerusalemin pakkosiirtolaiset, jotka ovat Sefaradissa, ottavat perinnöksensä Etelämaan kaupungit. Heprean sana Sfarad tarkoittaa Espanjaa - kirjassa aiheesta tarkemmin. 

Muutakin uutta tietoa sain, vaikka varmasti vannoutuneimmat Israelin ystävät ovat tuon kaiken tienneet jo ajat sitten. 

Monella aukeamalla on lisäksi aiheeseen liittyviä heprean sanoja. Pääsin hiukan muistelemaan unohtamiani heprean aakkosia, kun joskus kauan sitten olen pienen heprean alkeiskurssin käynyt (ja unohtanut suunnilleen kaiken). Kirjan viimeiseltä sivulta voi opetella tai kerrata noita aakkosia. Muutama niistä ehti tällä lukemalla jäädä mieleeni. 

Se heprean kielikin, niin täyttä hepreaa kuin onkin, voi joskus puhutella, esimerkiksi kun Tohmola kirjoittaa hengelliseen erämaahan joutumisesta: 

Heprean sana "autiomaa", "erämaa", tulee samasta sanajuuresta kuin "puhua" ja "Jumalan sana". Sekin kertoo, ettei autiomaa ole vain kuoleman ja hiljaisuuden paikka vaan myös mahdollisuus kuulla Jumalan puhe uudella tavalla. 

Kun en ole koskaan käynyt Israelissa, tällainen nojatuolimatka oli hieno elämys. Ja miten ihanaa rohkaisua ja uskon vahvistusta tästä kirjasta sai! Monesti piti pysähtyä pitkäksi aikaa jollekin aukeamalle, kun sen sanoma puhutteli niin vahvasti. Kyllä tästä tosiaan sai omallekin kohdalle niitä Jumalan lupauksia. Tämä onkin niin ihana teos, että saisi olla ihan omassa hyllyssä, mutta ainakin toistaiseksi käytettävissä oli vain kirjaston kirja. Päätyi kyllä suoraan lempikirjojeni joukkoon! 

Tohmolan jakamista ihanista rohkaisuista voisi jakaa vaikka mitä. Otetaan sieltä tähän loppuun tällainen ajatus. Autiomaahan liittyvä tämäkin - ja myös meidän omaan elämäämme: 

Raamatun lupaukset alkavat usein pienestä. Monen hyvän asian alku on vaatimaton. Israelin autiomaa alkaa kukoistaa keväällä, mutta kasvien alut ovat vain millin mittaisia. Jos et huomaa niitä ja lähdet pois, et näe sitä ihmettä, kun paikka muutaman viikon päästä viheriöi. Vaikka jossain juuri nyt näyttää ankealta, huomenna maa kukkii ja vesivirrat kastelevat kuivan alueen. 

Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan. 

                              Jesaja 43:19 

Kustannus Oy Uusi Tie 2016 

80 sivua 

Teksti, kuvat ja taitto Heidi Tohmola