Silmät ristissä

Olin lukenut tämän jo aika vanhan kirjan joskus pari-kolmekymmentä vuotta sitten enkä muistanut enää paljoakaan. Kertaus teki hyvää, koska en muistanut sitäkään, miten rohkaiseva, innostava ja siunaava lukuelämys tämä oli. Voi vain todeta kirjan luettuaan, että suuret ovat meidän Herramme teot!  Hollantilainen Corrie ten Boom perheineen joutui ensin vankilaan ja myöhemmin Saksaan keskitysleirille, koska he olivat suojelleet juutalaisia. Keskitysleirin kauhujen keskellä Corrie sai kokea paljon Jumalan apua ja johdatusta, ja jälkeenpäin hän sai Jumalan avulla oppia jopa antamaan anteeksi keskitysleirin julmille vartijoille. Omassa voimassaan hän ei olisi siihen pystynytkään. Corriella ei ollut mitään halua antaa anteeksi, kun eräs sellainen entinen vartija tuli sitä häneltä pyytämään. Mutta mitä teki Jumala?!  Aika keskitysleirillä oli lopulta Corrielle Jumalan koulu, joka valmisti häntä uusiin tehtäviin. Vapauduttuaan hän lähti kymmeniksi vuosiksi kiertämään maailmaa evankelistana. Sen

Kansanlähetyksen nettisivuilta ( klikkaa tästä ) voi ladata itselleen tämän gospelmuusikko Outi Müllerin kirjan, josta voi maksaa vapaaehtoisen maksun Kansanlähetyksen työlle.  Outi ja hänen miehensä Lee Müller asuvat Itävallassa ja ovat keikkailleet 36 vuoden aikana gospelduona niin Itävallassa, Saksassa kuin Suomessakin. Eräs luku kertoo myös Albanian matkasta. Keikoilla ja keikkamatkoilla on sattunut ja tapahtunut paljon. Yllätyksiä ja kommelluksia on todella riittänyt. Näitä sattumuksia ja muuta elämänmenoa Outi Müller kertoilee kirjassaan huumorinpilke silmäkulmassa.  Esimerkiksi kerran esitys olisi pitänyt jo aloittaa, mutta koko keikkapaikka pimeni aina, kun Lee laittoi mikserin päälle. Yleisön odotellessa vikaa yritettiin korjata. Kouluvierailulla rehtori kertoi, että oppilaat odottavat jo kovasti jännittäviä tarinoita siitä, kun Outi ja Lee hippeinä käyttivät huumeita - ja miten he vapautuivat niistä. Rehtori oli kovin pettynyt, kun Müllerit kertoivat, etteivät ole koskaan oll

Niilo Yli-Vainion tarina   Tämä Niilo Yli-Vainion elämäkerta on julkaistu sen suuren herätyksen keskellä, josta hänet parhaiten muistetaan. Mutta tuosta ajasta kerrotaan vain lyhyesti kirjan lopussa. Sehän oli kirjan ilmestyessä vuonna 1978 ihmisille muutenkin tuttua asiaa.  Sen sijaan tämä teos kertoo Yli-Vainiosta paljon sellaista, mistä en ollut ennen lukenut, koska liikkeelle lähdetään jo hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Tytti Träff kuvailee myös Yli-Vainion pitkää työuraa helluntaisaarnaajana, sitä kaikkea mitä oli jo kauan ennen tuota suurta herätystä.  Yli-Vainion lapsuus oli hyvin köyhä, ja hän itse oli vilkas poika, jolla ei tullut aika pitkäksi. Suojelusenkeleillä riitti työmaata, kun Niilo-poika hankkiutui uudestaan ja uudestaan vaarallisiin tilanteisiin. Niilo piti pitää hengissä; olihan jo isoäiti ennustanut hänen syntyessään, että tämä poika ei kuole, koska hänestä tulee pappi.  Nuoresta pitäen Niilo joutui tekemään töitä köyhän lapsuudenperheensä elättämiseksi. Mone

Tästä inkerinsuomalaisen Liljan tositarinasta on niin houkutteleva postaus  Ninuska lukee -blogissa , että innostuin vihdoin lukemaan kirjan, joka on kyllä ollut meillä omassa hyllyssä jo vuosikaudet. Ninuska kertoo ihmeellisistä rukousvastauksista vaikeissa olosuhteissa, ja niitähän tässä todella oli.  Anna ja Antti Suomalainen elivät inkeriläisessä Rönölän kylässä kahden pienen tyttönsä Liljan ja Lydian kanssa. Työtä jouduttiin tekemään kolhoosissa, mutta oli kuitenkin rauha, ja heillä oli toisensa ja oma rakas kotikylänsä. Sitten syttyi sota, joka särki kerralla kaiken. Isä Antti vietiin muiden miesten mukana Siperiaan, Anna ja tyttäret jäivät Rönölään. Suunniteltu pako ei onnistunut.  Elämä kotikylässä muuttui painajaiseksi. Siellä jouduttiin elämään sodan jaloissa saksalaisten armoilla, jatkuvassa pommitusten ja muiden vaarojen pelossa, aina vain pahenevassa nälässä ja kurjuudessa. Tilanne tuntui menevän koko ajan toivottomammaksi. Kuitenkin kaiken keskellä Anna ja tytöt rukoiliva

Tämä on valtavan rohkaiseva kirja siitä, mitä kaikkea Jumala on tehnyt eri ihmisten elämässä. Mukana on neljäntoista eri henkilön tarinat, joissa on paljon erilaisia uskoontuloja ja monenlaisia muita Jumalan ihmeitä. Monia Jumala on parantanut vakavista sairauksista, fyysisistä ja joskus myös psyykkisistä (psykoottinen masennus ja vakava loppuunpalaminen). Joku taas koki Jumalan hoitavan ja parantavan tunne-elämän haavoja, sisäisiä traumoja ja ahdistuneisuutta.  Mutta lisäksi kirjassa on paljon muuta. Esimerkiksi noituuteen ja okkultismiin sekaantuneen henkilön, rappioalkoholistin ja narkomaanin tarinat heidän kokemastaan vapautumisesta - johon tietysti liittyi myös uskoontulo. Eräs pariskunta sai kokea Jumalan huolenpitoa taloudellisesti tiukassa tilanteessa. Toisen avioparin suhde taas eheytyi ihmeellisen ja humoristisenkin tapauksen kautta, kun he olivat jo asumuserossa, ja avioero näytti väistämättömältä. Siinä he saivat kokea Jumalan huumoria ja välittämistä juuri heidän asioistaa

Tämä ei nimestään huolimatta ole pelkkä kesäkirja. Kevät- ja kesärunoja siinä kyllä on, mutta lisäksi on runoja esimerkiksi lähimmäisyydestä sekä adventin ajasta ja joulusta (keväällä myös pääsiäisestä). Anne Pesonen kirjoittaa myös monista tunteista ja tilanteista, joita elämässä tulee vastaan. Esimerkiksi iloista, suruista, ystävyydestä, yksinäisyydestä, sairaudesta ja varjeluksesta.  Taas sain ihastella Anne Pesosen runojen valoisuutta ja toivorikkautta. Hän osaa nähdä tilanteiden valoisat puolet, Jumalan hyvyyden ja huolenpidon kaikissa vaiheissa. Pesonen kirjoittaa, miten tähän hetkeen ja sen pieniin iloihin keskittyminen on tuonut vapautta ja siunausta elämään. Tai kun olo oli yksinäinen, Jumala lähetti suloisen oravanpoikasen ilahduttamaan. Ja jos olo tuntuu joskus hauraalta tätä maailmaa vastaan, ystävä laittaa laastarin sydämen päälle - ja sitten: Annetaan Taivaan Isän hoitaa loput!   Kirjan alun runoissa on kevätpurojen solinaa, ruusunnuppujen aukeamista ja Luojan riippukeinu

Tämä kirja on aivan huikean värikäs kuvamatka Pyhään maahan, uskomme juutalaisille oliivipuun juurille - ja samalla Jumalan ihaniin lupauksiin niin juutalaisille kuin meille muillekin. Jokainen aukeama on täynnä väriä ja toinen toistaan upeampia valokuvia Israelista.  Heidi Tohmola kertoo tässä vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassaan asuneensa 2000-luvun 16 ensimmäistä vuotta Israelissa. Onko hän sen jälkeen malttanut pysyä Suomessa, sitä en tiedä. Mutta maa ja kansa on hänelle joka tapauksessa hyvin tuttu. Niinpä Tohmola jos kuka on meille lukijoille oivallinen matkaopas sinne Pyhälle maalle. Hän esittelee kuvin ja sanoin lukuisia Raamatun tapahtumiin liittyviä paikkoja jakaen aina samalla myös aiheeseen liittyvää Raamatun rohkaisua, niitä Jumalan ihania lupauksia.  Myös paikallisia ihmisiä päästään tapaamaan noilla matkoilla. Siellä tulee vastaan esimerkiksi lammaspaimen, viininviljelijä ja eräs sefardijuutalainen. Minullekin selvisi vihdoin, keitä ovat sefardijuutalaiset - ja että heih

Muun muassa Raamattu kannesta kanteen -ohjelmistaan tunnettu Jukka Norvanto vietti 20 vuotta sitten kaksi talvikautta turistipappina Kyproksella. Hänen vaimonsa Liisa puolestaan toimi siellä turistikanttorina. Näistä kokemuksista tämä kirja kertoo - enemmän Jukan näkökulmasta, mutta muutamassa luvussa kerrotaan myös Liisan tekemisistä. Musiikkityöstä - ja siinä sivussa Liisa ehti työskennellä myös kahvilassa, jossa pääsi kohtaamaan suomalaisiakin asiakkaita.  Kirjasta käy ilmi, että jo vuosia sitten Jukka Norvannolta on ilmestynyt Kyproksesta kertova kirja Onnellisten saari , josta en muista kuulleeni. Eli sitä en ole lukenut. Nyt Norvanto ehti vihdoin koota kirjaksi myös nuo omat kokemuksensa turistipapin työssä.  Monenlaista vaikeutta on aina jo uuden maan tapoihin sopeutumisessa. Kyproksella koettelemuksia on paljon liikenteessäkin, se kun on vasemmanpuoleinen. Oli siinä totuttelemista. Limassolin liikenne tuntui myös kovin ruuhkaiselta. Useamman kerran kirjassa päädytään harhailema

Ville Männistö kirjoittaa kärsimyksestä ja toivosta koskettavasti, puhuttelevasti, viisaasti ja rohkaisevasti. Männistölle kärsimys on tuttu aihe, sillä lapsettomuuden takia hän ja hänen vaimonsa Johanna elivät läpi kahdentoista vuoden kipeät kokemukset. Onneksi tämä ei kuitenkaan ole pelkkä kärsimyskirja, vaan kirja toivosta - siksi se rohkaisee.  Ei Männistö toki opeta, että aina tapahtuisi ihmeitä. Ei heille itselleenkään tapahtunut mitään yliluonnollista, mutta lopulta pitkien tuskan vuosien jälkeen he saivat tulla ihanan adoptiolapsen vanhemmiksi.  Kirja kertoo myös Männistön ystävien kokemuksia kärsimyksestä ja Jumalan avusta. Yksi menetti 17-vuotiaan poikansa auto-onnettomuudessa, toiselle kerrottiin, että vauva, jota hän odotti, ei ollut terve. Kolmas koki vakavan loppuunpalamisen ja neljäs joutui aviomiehensä hylkäämäksi. Eri tavoin he kaikki saivat kokea Jumalan huolenpitoa ja apua vaikeissa vaiheissa.  Ihanasti kirja vahvistaa luottamusta siihen, että pimeydessäkin Jumala o

Ulla-Christina Sjöman lähikuvassa   Helsinkiläinen Ulla-Christina Sjöman oli aivan tavallinen luterilainen lehtori, joka työskenteli ruotsinkielisessä Luukkaan seurakunnassa. Hän kyllä kaipasi ja rukoili jotain enemmän. Mutta kun jotkut Sjömanin raamattupiirin jäsenet päättivät lähteä Tukholmaan Karisma-konferenssiin, hän huolestui ja lähti mukaan "varjellakseen heitä hurmahenkisyydeltä".  Tuosta matkasta sai kuitenkin alkunsa Sjömanin esirukoustyö. Mitä hänelle tarkkaan ottaen siellä tapahtui, sitä meille ei kerrota. Mutta Sjömanin rukousiltojen ja muun esirukoustyön kautta alkoi tapahtua ihmeellisiä asioita. Niistä on paljon todistuksia tässä kirjassa. Sairaita parani, avioliittoja eheytyi, taloudelliseen umpikujaan tuli ihmeellinen apu, kuivunut kaivo täyttyi vedellä, ja jollakin maatilalla sairastunut karja parani.  Eikä ihmeellistä ole vain kaikki tuo, vaan nekin rukousvastaukset, jotka olivat erilaisia kuin toivottiin. Eräs nainen pahoitti mielensä, kun ei parantunut, v

Kertomus miehistä, jotka veivät Raamatun Kiellettyyn maahan   Viime aikoina olen seikkaillut kirjojen kautta maailmalla. Viimeksi  päädyin Pohjois-Koreaan , sitä ennen Taiwaniin ja Somaliaan. Tällä kertaa vuorossa oli Tiibet. Kyllä olikin jännittävä ja mukaansatempaava tositarina!  Kirja kertoo tapahtumista noin sadan vuoden ajalta vuodesta 1855 vuoteen 1959. Tarina alkaa Tiibetin pääkaupungista Lhasasta, jossa uusi, nuori Dalai Lama löydetään murhattuna. Epäilykset kohdistuvat valtiovarainministeri Tempu Gerganiin, vaikka mies on syytön. Hän joutuu pakenemaan henkensä edestä ja päätyy asumaan erääseen laaksoon, johon tiibetiläisten valta ei ulotu.  Aikanaan tuohon laaksoon saapuu kaksi lähetystyöntekijää, jotka ovat monta kertaa yrittäneet ylittää Tiibetin rajan eri paikoista, mutta turhaan. Maa pysyy heille suljettuna. Mutta tuolla laaksossa Tempu Gergan lupaa auttaa heitä kääntämään Raamattua tiibetin kielelle - vaikka Raamatun sanomaan hän itse ei usko. Alkaa vuosikausien vaivalloi

Tässäpä todella kiinnostava kirja! Jumala avasi aivan yllättäen kristilliselle Ruokkikaa nälkäiset -järjestölle oven avustustyöhön Pohjois-Koreaan. Heitä pyydettiin auttamaan sikäläisiä orpokoteja, että lapsilla olisi syötävää.  Näissä merkeissä pastori, lähetyskoordinaattori ja itsekin lähetystyössä ollut Ville Männistö on tehnyt useita matkoja Pohjois-Koreaan. Siellä hän on saanut mahdollisuuden nähdä ja kokea paljon sellaista, mikä ei monelle ole mahdollista. Männistö on tavannut paljon paikallisia ihmisiä ja nähnyt länsimaalaisille esiteltäviä kulisseja, mutta myös todellista elämää. Hän toteaa, etteivät pohjoiskorealaisetkaan ole mitään robotteja, vaan persoonallisuuksia siinä missä me muutkin. He ovat myös hyvin ystävällisiä ja kiinnostuneita ulkomaalaisista, joita siellä harvoin näkee.  Kirjassaan Männistö jakaa kokemuksia ja kohtaamisia matkoiltaan sekä toisaalta paljon tietoa tuosta salaperäisestä, suljetusta maasta. Kerrontaa höystää muutama matkoilla koettu humoristinenkin t

Muistoja Taiwanista   Kannessa lukee Taiwanin muistoja , sisäsivulla Muistoja Taiwanista . No, sama asia joka tapauksessa.  Eero ja Annikki Marttinen olivat Taiwanissa lähetystyössä vuosina 1963-1973. Sen jälkeen sairaus pakotti heidät palaamaan Suomeen. Kirjassaan Eero Marttinen muistelee tuota aikaa kertoen kiehtovasti Taiwanista, siellä tapaamistaan kiinalaisista - varsinkin uskoontulleista - ja lähetin arjesta.  Kirjasta oppii paljon Taiwanista, josta en ennestään tiennyt paljoa. Asukkaista suuri osa on tosiaan tullut Kiinasta, jotkut muistaakseni jo vuosisatoja sitten, toiset hävittyään taistelun Kiinassa valtaan nousseita kommunisteja vastaan. Vuorilla on myös pieni vähemmistö alkuperäisasukkaita. Saaren luonto kuulostaa valtavan kauniilta näin luettunakin, ja taiwanilaisten uskonnollinen elämä tulee tutuksi. On Buddhan, epäjumalankuvien ja esi-isien palvontaa, noitia ja pahoja henkiä. Ja pelkoa, joka sitoo.  Kiinan kielen vaikeus tulee hyvin esiin. Koska sama sana erilaisella ää

Toimittanut Kristina Fernström   Tähän kirjaan on koottu lehtori Ulla-Christina Sjömanin puheita, joita hän piti helsinkiläisen Luukkaan seurakunnan esirukousilloissa. Sjömanin puheita on julkaistu useissa kokoelmissa, ja kolmesta aikaisemmasta kokoelmasta on valittu nämä puheet.  Alussa kerrotaan lyhyesti Sjömanin elämästä ja esirukoustyöstä. Lopussa on sitten vielä rukouksen kautta parantuneiden tai muuta apua saaneiden todistuksia. Ainakin särkyneiden avioliittojen eheytymistä siellä taisi olla. Ja jossakin puheessaan Sjöman kertoo tuntemastaan naisesta, joka sai esirukouksen kautta ihmeellisen avun taloudelliseen umpikujaansa. Noissa puheissakin niitä rukousvastauksia kyllä kerrotaan.  Sjömanin puheet olivat hyvin koskettavia ja rohkaisevia. Sain niistä paljon uusia näkökulmia ja uutta toivoa. Mutta ei Sjöman silti julista, että kaikki ongelmat katoaisivat, koska ainahan Jumala ei vastaa rukouksiin niin kuin me toivomme. Häntä ei voi määrätä, että sitten teet näin ja näin. Joudumme

Elämässä tulee vastaan pettymyksiä, ja yhtä hyvin niitä voi tulla uskonelämässä ja jumalasuhteessa. Onhan paljon kärsimystä ja rukouksia, joihin Jumala ei tunnu vastaavan - ei ainakaan niin kuin me haluaisimme. Miksi hän, jolle kaikki on mahdollista, ei tee ihmettä ja pelasta meitä vaikeuksista?  Tällaisia kysymyksiä amerikkalainen Philip Yancey pohtii kirjassaan. Me uskovat odotamme Jumalalta helposti ihmeitä, mutta toisaalta - mitä enemmän esimerkiksi kuningas Salomo sai kokea Jumalan siunausta elämässään, sitä vähemmän häntä enää kiinnosti siunausten Antaja. Samoin koko Israelin kansa sai nähdä järisyttäviä ihmeitä, ja silti uudestaan ja uudestaan he kapinoivat ja käänsivät selkänsä Jumalalle.  Kun ihmettelemme, miksi Jumala ei meidän kohdallamme toimi yhtä ihmeellisesti kuin Raamatun aikana, unohdamme helposti, miten paljon Raamatun henkilötkin joutuivat kokemaan kärsimyksen vuosia, vuosikymmeniä - jopa vuosisatoja. Yancey kertoo kuulleensa monta saarnaa Joosefista, samoin Moosekse

Runoja elämän maljakosta   Sain tämän kirjan lahjaksi ja ihastuin välittömästi näihin Anne Pesosen runoihin. Niissä on sellaista valoisuutta, kiitollisuutta, toivorikkautta ja turvallista luottamusta Taivaan Isän hyvyyteen. Jotain sellaista, mitä tarvitsisin enemmän omaankin uskooni. Onneksi minulla on muitakin Pesosen runokirjoja odottamassa, joten voin vielä ammentaa lisää tätä valoisaa uskoa näiden äärellä.  Anne Pesonen onkin ollut tuottelias runoilija; Uuden edessä on nimittäin hänen yhdestoista oma runoteoksensa. Häneltä on ilmestynyt myös yhdessä Jouko-puolisonsa kanssa viisi teosta: runoja ja suorasanaisia tekstejä.  Näissä runoissa vastaan tulvii Jumalan hyvyys ja huolenpito. Pesonen kirjoittaa siitä, miten Jumala yllättää iloisesti, antaa pumpulihoitoa ja keidashetkiä, valmistaa pääsyn avaralle, antaa voimia vaikeuksien keskelle, kantaa ja vie, puhdistaa ja antaa synnit anteeksi.  Kauniisti runoilija toteaa, että risti merkitsee hänelle Vapahtajan täyttä ystävyyttä. Jeesukse

Helluntailainen evankelista ja pastori Marko Selkomaa jakaa välähdyksiä työstään näissä kirjoituksissa, joista osa on julkaistu Hyvä Sanoma -lehdessä, mutta uuttakin materiaalia on mukana.  Evankelista kun on, Selkomaa kertoo paljon matkoistaan ympäri Suomea ja maailmaa,  kohtaamisistaan erilaisten ihmisten kanssa, kokoussarjoista sekä niiden yhteydessä tapahtuneista uskoontuloista ja sairauksien paranemisista.  Kirja onkin rohkaisevaa todistusta Jumalan teoista, siitä miten kaikki on hänelle mahdollista. Näillä sivuilla kerrotaan esimerkiksi mitä erilaisimpien sairauksien paranemisesta.  Paranemistilanteetkin ovat olleet hyvin monenlaisia. Joku parani autossa matkalla töihin kuunnellessaan puhetta cd:ltä. Toinen taas katsoi TV7:n kokousta, joka oli taltioitu jo kuukausia aikaisemmin, ja sieltä tulivat hänelle tiedon sanat, joiden kautta hän parani. Olipa joku tainnut parantua kirjaa lukiessaankin (Selkomaan itsensä kirjoittamaa muistaakseni).  On rohkaisevaa lukea näitä tosielämän kok

Tosikertomus uskosta, toivosta ja rakkaudesta afrikkalaisen sodan varjossa   Lishan Agonafer ja Tibebu Haile Selassie vihittiin Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa vuonna 1975. Nuoren morsiamen onnea varjosti heidän suurena päivänään aavistus, että pimeys odotti heitä. Lishan sai kuitenkin kokea Jumalan rauhaa ja luottamusta siihen, että kaikessa tapahtuisi Herran tahto.  Parin onnellisen vuoden jälkeen Lishanin ja Tibebun elämässä alkoivatkin pitkät kärsimyksen vuodet. Tibebu vietiin sotavankina Somaliaan. Kaiken tuskansa keskellä hän kuitenkin koki rauhaa ja sai nähdä, että häntä odotti Somaliassa tehtävä.  Tibebu oli nimittäin lääkäri, ja niin hän sai toimia vankileirin lääkärinä. Monella muullakin tavalla Tibebu työskenteli toisten vankien hyväksi. Hän myös auttoi tasapuolisesti niin etiopialaisia kuin somalialaisia, ja siksi hän oli hyvin pidetty ja arvostettu.  Samaan aikaan Lishan kasvatti yksin heidän kahta tytärtään ja yritti vuosien ajan saada tietoa miehestään. Lishan, jo

Kätketty sateenkaari on romaani, joka kertoo todellisista ihmisistä ja tositapahtumista. Johannes ja Anna Olesh ovat köyhä mutta onnellinen nuori aviopari 1900-luvun alun Jugoslaviassa, Serbian alueella. He elävät pienessä, tiukan katolisessa kylässä, jonka elämää lähikaupungin katolinen isä Jardell valvoo ankarasti. Kyläläiset itsekin kyttäävät toisiaan, ettei vain kukaan rikkoisi katolista kirkkoa vastaan. Toisaalta esimerkiksi noitatohtorin puoleen kääntyminen on heidän mielestään ihan ok.  Anna ja Johannes tarjoavat kerran aterian nälkäiselle kulkijalle, kun eivät tiedä, että tämä on protestanttinen lähetystyöntekijä. Asia selviää heille vasta miehen tehdessä lähtöä. He eivät huoli herra Lutzin heille tarjoamaa Testamenttia, jollaisen omistaminen olisi kauhea rikos. Se kun on katoliselle kielletty kirja. Kuitenkin Anna ja Johannes joutuvat kyläläisten ja isä Jardellin silmätikuiksi, kun olivat olleet tekemisissä tuon vaarallisen miehen kanssa.  Ajan mittaan heitä alkaa kuitenkin k

Toimittaneet Saara Tikkakoski ja Veera Hug   Tähän Aikamedian uutuuskirjaan on koottu helluntaiherätyksen lähetystyöntekijöiden kokemuksia kutsumustyöstään. Nämä monet erilaiset elämäntarinat ovat kuin värikäs tilkkutäkki. Monesta palasta muodostuu hieno kokonaisuus.  Kaikkea mahdollista ja mahdotonta voi mahtua lähetystyöntekijän elämään. On ollut iloja, uskomattomia johdatuksia ja Jumalan ihmeitä, mutta myös vastoinkäymisiä, sairautta ja suurta surua. Jumala voi kuitenkin muuttaa ne mahdottomuudetkin mahdollisuuksiksi.  Lähetit kertovat elämästä ja työstä Albaniassa, lähetyslaiva Ebeneserillä, Thaimaassa, Japanissa, Boliviassa, Etiopiassa, Tansaniassa ja eräässä suljetussa Aasian maassa. Heidän tarinansa ovat huikean kiinnostavia ja jännittäviä. Vaikeuksienkin keskellä Jumala on silti toiminut ja vienyt työtään eteenpäin.  Kirjoittajina tai haastateltuna ovat olleet Jyrki Palmi , Eero Huitula , Esa ja Marja Salokangas , Päivi Tuokkola , suljetussa maassa työskennellyt "Hanna&quo

Tämä pieni kirjanen osoittautui nimensä mukaiseksi. Se tarjoaa lohtua ja rohkaisua heikkoon hetkeen, ja pieni kun on, sitä jaksaa lukea väsyneenäkin. Jos masentaa ja tekisi mieli suklaata, mutta sitä ei ole, kirjan tekstit ovat kuin erilaisia konvehteja, joita voi jäädä maistelemaan. Ainakin minusta tuntui siltä; suklaata kun ei juuri nyt sattunut olemaan jemmassa...  Kirjan ovat toimittaneet Marja Sevón ja Merja Pitkänen . Siihen on valittu lyhyitä ajatuksia useilta eri kirjoittajilta, esimerkiksi Matti Lintiseltä, Hilja Aaltoselta, Seppo Jokiselta, Oswald Chambersilta ja Charles Spurgeonilta. Vain muutamia mainitakseni. On siellä muutama tuntemattomaksi jääneen henkilönkin ajatus sekä monia jakeita Raamatusta.  Jaan tähän näytteeksi joitakin kirjan ajatuksista.  Herraan uskovat ja luottavat ihmiset  kestävät tämän päivän murheet  huomisen ilon voimalla.  Silti: ilo voi tulla jo tänäänkin!   Matti Lintinen  Jumalan oma,  jonka talletukset ovat  Hänen pankissaan  taivaallisessa kultak

Palestiinalaisen Mosab Hassan Yousefin isä on yksi Hamasin perustajista. Vaikka isä oli luonteeltaan lempeä ja kuului Hamasissakin maltillisiin johtajiin, ei hän toisaalta yrittänyt estää toisia olemasta väkivaltaisia. Käytännössä hän siis kuitenkin hyväksyi väkivallan. Vankilassakin hän Hamas-johtajana istui monesti.  Mosab itse kasvoi pienestä pitäen vihaamaan juutalaisia. Eikä hän ehtinyt vielä edes käytännön toteutukseen väkivaltaisissa haaveissaan, kun joutui jo vankilaan.  Tästä seurasivat yllättävät käänteet: miten juutalaisia sydämensä pohjasta vihannut Mosab päätyi työskentelemään Israelin agenttina ja miten hän kaiken lisäksi löysi Jeesuksen?  Tämä oli todella jännittävä tositarina, jota ei olisi malttanut jättää kesken sitten, kun tapahtumat pääsivät kunnolla vauhtiin. Varsinkin nuo Mosabin agenttivuodet olivat kuin olisi parasta jännäriä lukenut. Mutta ennen kaikkea hänen tarinansa on ihana todistus siitä, mitä Jumala voi tehdä jopa vihaisen terroristinalun sydämessä ja elä

Vielä vähän uushenkisyyttä - vaikka tämän kirjan ilmestymisen aikaan vuonna 2005 puhuttiin vielä New Agesta. Marjut Vironhovi käy tässä dialogia edellisen teoksensa Vapaaksi valkoisen valheen verkosta kanssa. Aihe tarvitsee nimittäin jatkuvaa päivitystä, sillä New Age / uushenkisyys kehittyy koko ajan; aina tulee jotain uutta, joka houkuttelee ihmisiä uutuudenviehätyksellään. Nythän viimeisin, vielä melko uusi päivitys näistä asioista on kirja  Kaunis pahuus , jonka luin vähän aikaa sitten.  Vironhovia huolestuttaa se, miten jopa kristityt saattavat hakea apua uskomushoidoista, ja puhutaan, että mitä väliä sillä on, mihin filosofiaan tai uskomukseen hoito perustuu, kunhan se auttaa. Mutta sillä on väliä. Uskomushoitojen taustalla on mitä epäkristillisimpiä oppeja. Vaikka hoidon antaja tai hoidettava ei edes tietäisi taustalla vaikuttavista voimista, siellä ne ovat.  Kirja esittelee esimerkiksi joogaa, meditaatiota, akupunktiota, homeopatiaa, aromaterapiaa ja erilaisia epämääräisiä mie

Tämä Olavi Eskolan elämäntarina on alun perin ilmestynyt suomeksi nimellä Syöksykierre . Minä suurena espanjan kielen ystävänä ilahduin kerran, kun löysin kirjan espanjaksi käännettynä, ja tänään sitten innostuin lukemaan sen.  Olavi Eskola syntyi ja kasvoi Kokkolassa. Nuori poika vietti paljon aikaa satamassa, jossa hän nautti vapauden ilmapiiristä ja haaveili onnenmaasta. Hänen oli vaikea sopeutua tavalliseen arkeen. Olavi Eskolalla oli hyvä äiti, mutta isä oli alkoholisti. Ja kun äidillekin alkoi tulla infarkteja, pelko hiipi pojan elämään. Muutenkin hän oli epävarma ja kärsi alemmuuskompleksista. Eikä hän äidin kuolemaa pelätessään pystynyt keskittymään koulussa, ja niin 13-vuotiaana alamäki sitten alkoi.  Isänsä jälkiä seuraten pojasta tuli alkoholisti. Hän sekoitti päätään myös lääkkeillä. Seurasi kuritushuonetta, vankilaa, psykiatrista sairaalaa. Todella rankkaa elämää. Se kaikki tuntui toivottomalta näin luettunakin. Miten tuollaisesta todellisesta syöksykierteestä voisi päästä

Minusta tämän kirjan nimi oli aina kuulostanut epäilyttävältä. Mutta kävikin ilmi, ettei kiinalainen Watchman Nee suinkaan kannusta ottamaan käyttöön sielun piileviä voimia, vaan varoittaa niistä.  Nee opettaa, että paratiisissa Aadamilla oli käytössään paljon suurempi sielun voima kuin meillä nyt. Mutta syntiinlankeemuksen jälkeen myös meidän sielumme voima on langennutta, ja se on sidottuna meidän lihassamme. Eikä sitä pidä yrittää vapauttaa sieltä.  Saatana käyttää ihmisen sielun voimaa, Jumala puolestaan toimii Pyhän Hengen ja meidän uudistuneen henkemme kautta. Jumala ei koskaan työskentele ihmisen sielun voimalla, sillä se on hänelle käyttökelvoton, Nee kirjoittaa.  Saatana kyllä halusi jo syntiinlankeemuksessa saada ihmiset uskomaan, että teistä tulee niin kuin Jumala. Mutta jos ihminen käyttää sielunsa piilevää voimaa ja alkaa pitää itseään jumalana, hän ei palvele Jumalaa, vaan itseään. Hyvän ja pahan tiedon puun merkitys oli riippumattomuus, elämän puu taas merkitsee riippuvu

Hanska on itsessään tyhjä ja veltto eikä pysty tekemään mitään, ennen kuin sen sisään laitetaan käsi. Niin mekin voimme olla Jumalan hanskoina, kun hän toimii meidän kauttamme. Meillä jokaisella on erilainen luonne, lahjat, terveys, elämäntilanne ja niin edelleen, ja niin myös tapoja olla Jumalan käytössä toisten ihmisten elämässä on lukemattomia. Jokainen voi löytää itselleen sopivimmat tavat. Monia tapoja löytyy tästä Jennifer Rees Larcomben kirjasta, ja itsehän voi aina keksiä niitä vielä paremmin itselleen sopivia.  Kirja kertoo monipuolisesti lähimmäisen auttamisesta, palvelemisesta, rohkaisemisesta ja todistuksena olemisesta niille, jotka eivät ole uskossa. Larcombe kertoo valtavat määrät kiinnostavia tarinoita siitä, mitä hänen tuntemansa ihmiset ovat tehneet, miten he ovat onnistuneet ja miten epäonnistuneet. Hän myös rohkaisee, että heikkoina ja rajoituksinemmekin voimme olla Jumalan käytössä.  Aluksi onkin paljon lukuja eri vastaväitteistä, joita meillä voi olla tähän aiheese

Arabipojan tie muslimien herättäjäksi   Aaron Ibrahim kasvoi Abu Goshin arabikylässä Jerusalemin lähellä. Hänen perheessään oltiin maltillisia muslimeja. Juutalaisiakaan ei vihattu, ja Aaron kävi jopa juutalaista koulua. Hän oppi myös suhtautumaan tyttöihin tasa-arvoisesti, kun usein muslimipojat kasvatetaan pitämään pitämään itseään tyttöjä parempina.  Nuorena Aaron Ibrahim tapasi kibbutsilla suomalaisen Sarin. He rakastuivat ja menivät naimisiin Suomessa, jonne jäivät sitten asumaan. Myöhemmin he kyllä asuivat jonkin aikaa Ruotsissakin, kun lähtivät muslimityöhön, josta tuli heille elämäntehtävä. Suomessa Aaronkin tuli nimittäin lopulta uskoon, ja hänestä tuli suomalaisen Avainmedia Lähetysjärjestön arabiankielisen työn perustaja ja kehittäjä. Ibrahimit ovat olleet jo vuosikymmenien ajan mukana kasvavassa muslimeja tavoittavassa mediatyössä.  Tuosta työstä, siinä koetuista voitoista ja uusista aluevaltauksista mutta toisaalta vastustuksestakin kirja sitten kertoo yksityiskohtaisesti

Faktaa uushenkisyydestä   Tällaiset kirjat ovat entistä tarpeellisempia nykyään, kun uushenkisyys kukoistaa yhä enemmän Suomessa ja maailmalla. Marjut Hovi kertoo esimerkiksi, että suhteessa asukaslukuun suomalaiset joogasivat eniten maailmassa vuonna 2020. Sellaiset asiat kuin jooga ja mindfulness ovat tulleet niin yleisiksi, että niihin törmää terveydenhuollossa ja ties missä. Kansalaisopistoissa on mitä erilaisimpia uskomushoitoihin liittyviä kursseja: on monenlaista joogaa, meditaatiota, akupainantaa, aromaterapiaa, vyöhyketerapiaa ym. ym...  Uushenkisyydessä uskotaan ihmisen omiin voimiin, ihmisen loputtomaan kykyyn kehittää itseään entistä pitemmälle - ja ihmisen jumalallisuuteen. Opetetaan, että ihmisen pitää saada yhteys omaan itseensä, kun se yhteys on muka katkennut, mutta kukaan ei muista, että todellisuudessa yhteys Jumalaan on se, joka on katkennut. Jumalan sijasta ihmisellä on Suuri Minä. Kaikki pyörii tuon minän ympärillä, ja tekojen hyvyys tai pahuuskin riippuu siitä, s